Joulukukkia ja muita kasveja

Tässäpä tämä, varsinainen metsästykseni kohde - jouluruusu - a Christmas rose !

Meneminen Kasvitieteelliseen puutarhaan venähti parilla päivällä aiotusta, mutta kun sinne vihdoin sain itseni liikkeelle, oli se taas sen arvoista. Siemailin syvään nautiskellen joulukukkien tuoksuja, ja tuntui kuin olisin päässyt päämäärääni kohdatessani hyasintin. Hyasintti ja sen huumaavan ihana tuoksu on aina kuulunut joulun tunnelmaani, mutta tänä jouluna säästin siinä hankinnassa. Jouluruusunkin kohtasin sekä ihastuttavan Kamelian, jota en ennen ollut nähnyt kukkivana ja monta muuta.

Olin sen verran pökerryksissä, mikä on minulle hyvin tunnusomaista, etten tarkastellut kasvien nimilappuja juurikaan, joten nautin vain näkemästäni, kasveista kasvihuoneissa. Tuli myös kuvattua jokunen kuva. Iso valkea jättiläislumpeen kukka on avautumassa. En tiedä sen oikeaa nimeä, täytyy muistaa panna merkille ensi kerralla. Lummehuoneen erikoinen valaistus on antanut värisävyä kuvaani, eivätkä värit näytä aivan tällaiselta siellä kasvihuoneessa. Laitoin kuitenkin kuvani esille sellaisena, kun se kameraani tallentui. Nyt minulla on se vuosilippu, joten tulee varmaankin käytyä siellä useammin.

Aatonaattona

Joskus jotkin asiat sujuvat yllättäen itsestään. Olen ainakin toistaiseksi päässyt eroon makean himosta, ja painokin on lähtenyt laskuun. En aio jouluksikaan varata itselleni mitään makeita herkkuja, koska niihin jää niin helposti koukkuun, enkä ole huomaavinanikaan kaikenlaisia houkutuksia kaupan hyllyillä. Omenia ja erilaisia teelaatuja pitää olla aina kotona ja tietenkin mieluista puuhaa, kuten nämä käsityöt.

Pitkästä aikaa ajattelin vähän lukeakin joulun seutumilla. Ehdin juuri saada kirjastosta tilaamani romaanin jouluksi. Ajattelin nautiskella lukuelämyksistä pienin siemauksin. Jännittäviä hetkiä olisi tiedossa.

On sittenkin vielä tehtävä tänään pieni retki kaupungille lankakauppaan täydentämään varastoja, nyt kun olen jälleen aloittanut uuden työn. Normaalisti tilaan langat postitse, mutta nyt näin joulun aikaan täytyy tehdä poikkeus. Olisikohan Hobby Pointissa vielä edullisimmat muliinilangat ? Sieltä ei vain aina tahdo löytyä kaikkia värejä. Sitä ei samalla tavalla jaksaisi vaeltaa kaupasta toiseen kuin joskus nuorempana, ja kaupunkireissusta haluaisi selvitä mahdollisimman helpolla ja nopeasti.

Tapaninpäivänä pitäisi Kasvitieteellisen puutarhan olla auki, joten ajattelin lähteä sinne kuvailemaan kukkivia kasveja ja ihastelemaan joulukukkia. Tarkoituksenani olisi hankkia sieltä samalla 20 euron hintainen vuosilippu.
Kasvihuoneissa on niin kosteaa, että kestää kauan, että kylmä kameran linssi lämpenee ja lakkaa huurtumasta. Nyt minun pitää malttaa kuvata riittävän monta otosta, joista jatkossa voi valita onnistuneimpia ja sopivimpia edelleen työstettäviksi.

The squares

I can't resist the little squares with the symbols on my chart on the table and the squares on my aida fabric, the geometrical stitches, which are forming shapes of diversity, the silent darkness of the northern winter night. It's cold outside, but warm and cozy in the home when burning candles and sitting over the embroidery works. It's a feeling of a freedom to compose the thoughts and to concentrate on the work and the mood.
The flowing wawes are taking me towards new solutions, some little things are happening. Time to time the days are bringing something new.

Christmas presents are waiting for wrapping. On Christmas morning I'll visit my daughters family. I come back home before the traffic stops to run and the silence fells upon the town.
We have a beautiful new church in Laajasalo, where I could go to Christmas matins, but the church is so full of people and I would cry all the time during the service, so I rather stay home. Crying and masses of people would make me feel too heavy.
When I'm home, I'm occupied with my geometry and stitches until I fall in sleep perhaps early in the evening.

Aika

Uskon vihdoinkin siirtyneeni blogissani Tyynenmeren ajasta paikalliseen aikaamme !

Tein toisenkin siirron - HS:n kanavaneuloista, joita olen käyttänyt noin vuoden verran, Prymin hieman tylpempiin neuloihin. Lopputulos toivottavasti paranee !

Vuosina 2006 ja 2007 olen käyttänyt töissäni yksinomaan kokonaisia ristipistoja ja olen ollut tyytyväinen kokonaisten pistojen suomiin mahdollisuuksiin toteutuksessa.
Varhaisemmissa töissäni, jotka on suunniteltu ilman tietokonetta, olen käyttänyt myös 1/4 ja 3/4 pistoja ja olen rajannut pistopintoja jälkipistoin.

Myrsky

Myrskytuuli tempaa minut leikkiinsä keskellä yötä. Se on leikkiä niin kauan kun se ei katko puita ja sähköjä. Vireys on voimakkaimmillaan usein jo vähän ennen myrskyn puhkeamista. Alan luovuttaa energiaa jatkumoisella vauhdilla, kunnes se sitten lopulta hiipuu, ja olo muuttuu kaikkea muuta kuin mukavaksi. Olen myrsky-maaninen. Kohdistan tunnetilani yleensä kuvien tekemiseen, pistokirjontaan. Olen myös talven pimeä-suosija ja paras työvireeni on synkistä synkimmällä, sysipimeällä yöllä.

Tämä tuuli tuo muistoihini 22 vuotta sitten edesmenneen isävainajani. Pääsin katsomaan häntä, kun hän oli kuollut Meilahden sairaalassa. Minun olisi pitänyt saattaa hänet lepoon, mutta tajuntaani ei tavoittanut lähestyvä kuolema, vaikka hän olikin vakavasti sairaana. Silloin tuiversi tuuli vimmatusti ja lumi puhursi kuin häntä seuraten, oli päivä ennen itsenäisyyspäivää.

Vaikka hän oli niin paljon poissa hänellä oli kyky luoda turvallisuuden tunne minussa. Kuljimme jäätä pitkin hänen laivalleen, Asafinille. Jäässä oli isoja, sulia railoja, ja osittain lumen peitossa ja osittain vesittynyt jää sai minut suunnattoman pelon valtaan. Mutta kun vain tajusin, että isä oli kanssani, tiesin olevani ihan turvassa. Kun pääsimme laivaan, sain syödäkseni parasta ruokaa mitä ikinä muistan syöneeni: lettuja ja puolukkahilloa. Olin hyvin pieni silloin.

Hän huolehti turvallisuudestani aina kuoleman hetkeensä asti, ja tämä tunne pysyy minussa edelleenkin. Tahtoisin voida osoittaa kiitollisuuteni häntä kohtaan. Olen ylpeä hänen laivoistaan ja huolehtimisestaan. Pärjäilen nyt häntä muistaen näissä puitteissa, jotka minulle on suotu.

Taidan olla tuulen ja isäni tyttöjä. Nyt olen saanut sitä 18 count aidaa ja se riittää pitkäksi aikaa eteenpäin, joten pistelyjen merkeissä jatketaan.

Outo ilmiö

Hassua, - kun on miltei vuoden pistellyt 18 count aidaa, ei silmä meinaa millään tottua 14 count aidaan. On kuin silmät voimistelisivat rankasti, kun niiden täytyy sopeutua uusiin mittasuhteisiin. Pistot tuntuvat oudon isoilta ja lankaa joutuu pujottamaan neulaan vähän väliä. Oikeastaan tekisin ehkä mieluummin pienempää kuin isompaa pistoa. Uusilla silmälaseilla on mukava tehdä pikkutarkkaa työtä.

Löytyi vain tämä palanen mintunvihreää 14 count aidaa, ja eihän sitä osaa mitenkään olla ilman käsityötä. Tiskitkin on melkein tiskattu ja kirjanpito on lähestulkoon ajan tasalla - blogiakin on tullut vähän päivitettyä, joten en voinut vastustaa kirjontapöydän äärellä istumista.

Silta

Tämä työ valmistui vuonna 2002 ja on jämähtänyt tähän neulausvaiheeseen. Ompelukonetta tarvitsisin saadakseni taustakankaan kiinnitettyä, mutta olen antanut elektronisen masiinani tyttärelleni ahkerampaa käyttöä varten. ("Masiina"-sana on lainausta naapurini Johannan eloisasta sanavarastosta.)

Keskusympyrän kukat on rajattu kolminkertaisella säikeellä, vaalealla värillä tummaa taustaa vasten. Se on mielestäni onnistunut tehokeino, mutta ei näy tässä kuvassa oikein edukseen. Nuppineuloista saattaa jäädä reiät, joita voi olla hankala poistaa, niin kauan ne ovat siinä olleet.

Korkeasaareen

Joulu lähestyy ja Pupujussi on yrittänyt siivota. Kun on oikein sotkuista, se hukuttaa pienen otuksen mahdottomuuteensa, mahdottomuuteen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Imurikin suoltaa huoneilmaan vain tunkkaisia mikrohiukkasia. Täytyy kehittää jokin omatekoinen filtteri imurin suodattimen paikalle. Kaapissani on materiaalia siihen, paksu vaaleanpunainen kuitukangas, joka on joskus toiminut ohuena peittona.

Mutta järjestelystä ja siivoamisesta voi nauttiakin, kunhan ensin vain pääsee alkuun ja puuhailee omilla ehdoillaan. Siivoamisen tarkoituksena ei pidä olla rättiväsynyt olo. Kunhan jotain saa aikaiseksi, on sekin hyvä. Kun yksi pieni paperi tai esine löytää paikkansa, saa se aikaan työn jatkumista vähitellen.

On unohdettava toistaiseksi vanhat pölyiset ikkunaverhot, niiden aika koittaa vielä myöhemmin. Hyvän mielen totisesti saa, kun on raivannut pahimman kaoottisuuden tieltään.

Vuoden aikana on tullut ommeltua kaksikymmentäneljä pientä ristipistotyötä, joista suurin osa tulee esille Rikhardinkadun kirjaston näyttelyyn tammikuussa. Paremmin en voisi kuvitella kuluttaneeni aikaani. Töihin syventyneenä ikäväntuntuinen ahdistuskin kanavoituu ja mielen täyttää rauha.

Syys- ja talvihämärä kiihoittavat syventymään pistokirjontatyöskentelyyn. Tämä on ehkä parasta aikaa minulle koko vuodesta. Mieluummin polttelen kynttilöitä pohjoisen auringonkehrän kajossa tai iltapimeällä käsityöhöni keskittyneenä kuin lojuisin palmun katveessa valkealla aurinkorannalla.

Olen saanut voimia yhdestä pienestä biisoninliha-ateriasta nauttimalla sitä erään hyvän ystävän seurassa. Biisoni on voimaeläimeni, jota en tappaisi, mutta jonka lihaa voin syödä vähän ikäänkuin rituaalinomaisesti. Biisonin voimaa saan siirrettyä itseeni, kun minulla on yhteys tähän jaloon eläimeen. Pelkkä kuvakin riittää, mutta mielessäni on viime aikoina heräillyt kysymys, miten talvella pääsee Korkeasaareen.

Retki Korkeasaareen tänä talvena varmaankin toteutuu. Otan kamerani mukaan ja pääsen kuvaamaan biisoneita ja myskihärkiä, lempieläimiäni. Ne ovat olleet niin kauan niin lähellä, mutta siitä on pitkä aika kun olen niitä viimeksi nähnyt. Talvi on ehdottomasti aikaa, jolloin näitä eläimiä kannattaa käydä katsomassa.

Näyttäisi siltä, että tulen loppuvuodesta tekemään vielä kaksi työtä. Valmiit, kehystetyt työt täytyy vielä onnistua kuvaamaankin. Jos ja kun saan ne kuvatuksi, laitan kuvat esille kotisivuilleni tuonnempana.
Minulle on ollut mahdollista viimeinkin kehystää Nymph-sarjani, joka on tuotantoani vuodelta 2006. Niistä on kehystämättömät kuvat kotisivuillani. Yritän saada ne vielä kuvatuksi kehystettyinä ja laittaa valmiit taulut myyntiin loppuvuodesta, kuten olen lupaillut.

Seuraavan työni aihe jo odotteleekin jossakin kuvatiedostojeni kätköissä ja on ehkä jotakin, jota kuvailin viime keväänä Kasvitieteellisessä puutarhassa, Kaisaniemessä.

Imuri

Tämä piirrossarja on noin vuodelta 1980.

Kirje

Tämä piirrossarja on noin vuodelta 1980.

Tullisaaren puisto

Aino Acktén huvila

Syksyinen kävelyretki lähiympäristössä

Kontrasteja

Istutusta

Tämä kivikkotarhan nurkkaus pitää parhaiten kosteutta, ja siperiankurjenmiekat ovat kasvaneet siinä hyvin - ennen viime kesää, jolloin kukinta hiipui.

Nostin kurjenmiekat maasta. Jaoin ne osiin, joissa on vain yksi varrenpätkä. Istutin taimet kolmenkymmenen sentin etäisyydelle toisistaan, joten niillä on runsaasti tilaa levitä sikäli kun ne lähtevät kasvuun näin pienistä osista.
Minulla oli suorastaan pakkomielle jakaa kasvusto pienimpiin mahdollisiin osiin.

Juurakkoja jäi vielä ainakin saman verran yli, ja tarkoitukseni olisi istuttaa ne etupihalle, jossa tähän hätään niille on tilaa. Kivikkotarhaan pitäisi niitä varten tehdä uusi penkki, mutta multa, jota pihatalkoisiin oli tuotu, loppui. Käyttämäni erän olin lähes tietämättäni varastanut, kun se kuulema olikin tarkoitettu vain nurmikoille, eikä sitä olisi saanut ottaa kukkapenkkeihin.
Olin kuitenkin saanut luvan ottaa multaa vähäsen, joten ei hätää.

Pihamaalla kasvien parissa puuhailu, vaikka työ onkin raskasta, sekä virkistää että rauhoittaa mieltä. Siihen jää koukkuun.

Meillä on etupihalla yksi hyljätty kukkapenkki, jota olen kitkenyt pari kertaa kesässä. Aion poistaa siitä huonosti viihtyneet kaksi alppiruusua ja istuttaa paikalle loput siperiankurjenmiekkani juurakot.

En oikein osaa arvioida, onko paikka liian aurinkoinen siperiankurjenmiekoille, mutta ensi keväänä ne voisi siirtää tarvittaessa uudelleen, jos multaa tuodaan talkoisiin.

- - -

Nyt on kulunut vuosi tästä siperiankurjenmiekan jakamisesta ja täytyy antaa palautetta, että taimeni eivät kukkineet seuraavana kesänä. En tiedä, olinko jakanut ne liian pieniin osiin vai oliko syynä ollut edelliskesän ankara kuivuus.

Siperiankurjenmiekan jakaminen

Heijaa hop, ja luuta vonkaisi ! ...kuten Satukaruselli-kirjassa kerrottiin, mutta lento jäi kuitenkin melko lyhyeksi, voimat nimittäin eivät oikein riittäneet ja piti pitää pitkiä lepotaukoja, joten työ jäi kesken tältä päivältä.
Leikkasin siperiankurjanmiekkojen lehdet, mutta jätin reippaat tyngät kasvustoon.

Juuret olivat kasvaneet tiuhaan ja isoiksi. Muistin nähneeni kasvikirjassa kuvan, miten juurakko halkaistaan lapiolla ja näin teinkin. Isojen juurakoiden irroittaminen maasta oli työlästä ja jaoin lapiolla ylös kaivamaani kasvustoa myös käsin pienempiin osiin.

Tämä yllä olevassa kuvassa oleva pienempi penkki tuli perattua isoista shampanjanvärisistä iiriksistä, jotka eivät olleet kukkineet muutamaan vuoteen. Niiden juurakot olivat isot ja turpeat, mutta jostain syystä kasvi ei ollut suostunut kukkimaan istutuskesän jälkeen.
Siihen istutin tilalle kolme pientä siperiankurjenmiekan tainta.

Jätin pikkupenkin reunaan kaksi kaukasiantörmäkukkaa, Scabiosa caucasica.

Tässä näkyy tyngiksi leikelty kasvusto ja kukkapenkin täyttämää ruohoa. Kaivoin vähän kerrallaan kaiken ylös maasta ja erottelin heinät juurineen jätesäkkiin.

Homma jäi kesken, ja huomenna pitäisi jatkaa maanmuokkausta, heinien perkaamista ja kukkapenkin laajentamista siperiankurjenmiekkoja varten. Multaa saa kärrätä muutaman kottikärryllisen, joten urakkaa on riittämiin huomiselle ja ehkä vielä ylihuomisellekin.

En olisi muuten vielä leikannut kurjenmiekkojen lehtiä, koska niissä oli vielä paljon vihreää, mutta leikkasin ne helpottaakseni kasvien poistamista maasta ja niiden uudelleen istutusta.

Jos vain jaksan jatkaa, saan tuplasti isomman ja rikkaruohottoman iirispenkin entisen tilalle, ja pidän sitä tavoitteenani ja kivikkotarhani siistiytyy. Nähtäväksi jää, miten kasvit menestyvät toimenpiteitteni jälkeen, joten jos ryhdytte samaan puuhaan, kysykää neuvoa asiantuntijalta.

Voihan olla, että kurjenmiekat eivät kuki ensi kesänäkään, koska kukinta oli heikkoa viime kesänä.

16.6.2010 Kasvustossa on paljon nuppuja. Kukkivat siis kolmantena kesänä jakamisesta minulla.

Kivikkotarhan syysvärejä

Kuvassa on vasemmalla saniaista, keskellä tarhakalliokieloa ja takana siperiankurjenmiekkaa.

Kivikkotarha

Siperiankurjenmiekka kukki harvakseltaan - jokunen silloin, toinen tällöin, eri aikaan. Ennen se on kukkinut runsaasti juhannuksen tienoilla, mutta tänä kesänä kävi kato. Seuraavista kuvista erotat kurjenmiekkojen lehtikasvustot, jos klikkaat kuvaa isommaksi.

Kumpa tietäisin, voiko kasvusto kukkia vielä seuraavina kesinä, vai pitäisikö tilalle istuttaa uudet.

Saksankurjenmiekka ei suostunut kukkimaan lainkaan tänä kesänä.


Aurinkokin pilkahti.

Alue on talon ja parkkipaikan välissä ja sulautuu luontoon.

Syksyinen kivikkotarha kalliolla sateen jälkeen.

Jäkälää ja sammalta

Olin pukeutunut kauppamatkaa varten ja kurkistaessani ikkunasta ulos näin ihanan väristä jäkälää kalliolla. Ajattelin käydä heti ottamassa pari kuvaa syksyisestä näkymästäni ennen kuin menisin kauppaan, koska sää oli sopivan pilvinen ja vähän hämärä.

Nämä pienet keto-orvokit ovat kukkineet kalliolla koko kesän.

Märkä kallio oli niin liukas, että rysähdin kävelykengissäni polvilleni, ja kamera ja silmälasit lensivät käsistäni, kun en huomannut varoa tarpeeksi. Valkoiset housut menivät tietenkin pesuun, polveen tuli punertava jälki, mutta kameralle ja laseille ei onneksi kai käynyt kuinkaan, paitsi että ne kastuivat.

Huomasin ilokseni myös, että punalehtiruusu oli kasvattanut uuden taimen vähän matkan päähän emokasvista. Mietin, onkohan se mahtanut levitä siementämällä, kuinkas muutenkaan.

Katsastin myös paikan, johon pitäisi istuttaa hankkimani sipulit. Tehtävä ei tule olemaan ihan helppo, sillä siinä kohtaa on kaikenlaista sekalaista kasvillisuutta, jota joudun osaksi karsimaan.

Kasvitieteellinen tulppaani

Lähdin tänä aamuna parantavan terapeuttiselle retkelle Kontulan Muhevaiseen tarkoituksenani ostaa kevättähden sipuleita. Mutta mitä sieltä löytyikään sipulivalikoiman runsauden joukosta!
Löysin tämän kasvitieteellisen tulppaanin, joka kuvan perusteella muistuttaa vähän Tulipa turkestanicaa, johon ihastuin viime keväänä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa. Laitoin siitä kuvan silloin blogiini ja se löytyy luokasta Kasvitieteellinen puutarha.
Ostamani sipulikasvin nimi on Tulipa botanical Dasystemon Tarda. Otin näitä sipuleita 50 kappaletta.
Kasvin pitäisi menestyä auringossa ja levitä itsekseen.

Kirjokevättähti

Alla kuvattua kasvia etsin tänään Muhevaisesta, ja tällaisia löytyi sieltä. Kasvin nimi on kirjokevättähti, Chionodoxa Luciliae gigantea, ja kukat ovat vaalean liiloja väriltään pakkauksen kuvassa. Toivon, että niistä myös tulee liiloja mieluummin kuin sinisiä.
Otin näitä 60 sipulia.
Nyt pitäisi odottaa sopivaa istutushetkeä ja jaksaa laittaa sipulit maahan.

Tässä näin, etsin kuvan viime keväältä Kaisaniemen Kasvitieteellisestä puutarhasta. Tämän pitäisi olla kevättähti. Kukat olivat siniset, kuten kuvassa, ja ne kasvoivat siellä kivikossa.

Punalehtiruusu

Rosa glauca, punalehtiruusu kuvattuna tänään kalliolla, jossa kivikkotarhani sijaitsee.

Kukkivaa punalehtiruusupensasta kuvattuna kesäkuun puolessavälissä.

Alocasia indica

...eli juurakkovehka, on ollut minulla 11 vuotta, jona aikana se on kokenut kovia. Istuttaminen isompaan ruukkuun, mullanvaihdot ja säännöllinen kastelu on saanut sen kasvamaan hyvin.

Se kukkii tänä kesänä jo toista kertaa. En tiedä, olisiko syynä kuluneen kesän aikainen niukka kastelu.

Lehdetkin ovat pienempiä kuin ennen. Kasteluvälit ovat olleet pitkiä.

Leikkaan keväisin kaikki lehdet, ja se kasvattaa tilalle uudenuutukaiset, isot ja kiiltävät lehdet.

Säännöllisemmällä ja useammin toistuvalla kastelulla ja lannoituksella kasvi olisi paljon isolehtisempi ja tuuheampi.

Ensi keväänä kun sen taas leikkaan, vaihdan mullat ja huolehdin paremmin kastelusta, ajattelen.

Kamtsatkanmaksaruoho

Kamtsatkanmaksaruohoa elokuun lopulla punertuneine lehtineen.

Kanerva

Muutama kanerva on levinnyt luontaisesti kivikkotarhaani ja kukkinut tänä kesänä. Niidenkin kaunein kukinta on jo taittumassa. Aivan lähiympäristössä ei kasva kanervaa, mutta nämä uudet tulokkaat sopivat hyvin kivikkotarhaani ja ovat todella kauniita.

Kamera taas vähän söi kanervankukkien punaisuutta. Klikkaa kuva isommaksi, saat paremman käsityksen.

Alppitähti 6

Sain tänä aamuna valmiin työn tummansinisiin kehyksiin.
Blogini päivyri on vasta maanantaissa, vaikka nyt on jo tiistaiaamu. Se on aina puoli päivää jäljessä.
Vasta kehystettynä työ pääsee oikeuksiinsa.

Rikhardinkadun kirjaston Hyllygalleriaan Hyvin pieni tulee seuraava näyttelyni loppiaisen jälkeen. Siinä on matalia kiinteitä hyllyvälejä, joita varten olen työstänyt pieniä tauluja koko tämän vuoden.

Muuten näihin töihini tulisi paspis ja isommat kehykset, mutta nyt työt on mitoitettu pienikokoisiksi näyttelyhyllykköä varten.

En voisi ajatellakaan aamun aloittamista ilman käsityötä. Kun kahvi on tippumassa, herättelen itseäni jo käsityön parissa.

Seuraava työohje odottaa jo printattuna. Lankojen väriskaala pitää vaihtaa työpöydällä, siinä menee muutama tunti.

Viimeistelyä vailla

Kuva on nyt näperrelty valmiiksi. Se täytyy vielä silittää, ja ylimääräiset reunat leikataan pois.
Mutta nyt huomiseen...

Lempivärejä

...no niitä on useita, mutta tässä on alppitähtiskaalaa: vaaleita sävyjä, harmaanvihreää ja sinivihreitä sävyjä.

Kortit ovat kolmiosaisia tummansinisiä ja -vihreitä ja niissä on neliönmuotoinen aukotus tulevia ristipistotöitäni varten. Hankin korttipohjat Violariumista.

Pitäisi joskus käyttää aikaa kameran ohjekirjan tarkempaan tutustumiseen, jotta oppisin kuvaamaan myös muilla kuin automaattiasetuksilla.

Hahmottumista

Kuvaa on nyt pakerrettu viisi päivää, ja tässä puoliskossa on työtä vielä loppuillaksi. Jos klikkaat kuvaa isommaksi, ompelemattomat kohdat erottuvat valkoisina ruutuina.

Ison ruokapöydän ääreen ei mahdu aterioimaan enää kuin yksi kerrallaan.

Iloittelua väreillä

Aina ei pingottaminen onnistu niin tasaisesti kuin toivoisi. Se johtuu puisista kehyksistä, joitten kiristyslujuus vaihtelee eri kohdissa.

Minulle on tullut tavaksi työstää kerralla alue, joka mahtuu A4:n paperiarkille. Tässä kuvassa on työn alla ensimmäinen kahdesta ohjearkista.

Liitoskohdan saattaa havaita valmiissa työssä, mutta se ei minusta haittaa.
Liitoskohdan voisi ommella myös häivyttämällä, mutta minusta se on turhan vaivalloista, kun työ jo muutenkin on hyvin hidasta ja tarkkuutta vaativaa.
Rajoja ei erota, ellei tiedä niitten olemassaolosta.

Kiitos kommentista ja onnellista loppukesää !

Askel askeleelta

Pientä edistystä on tapahtunut tänä aamuna, ompelin lisää vihreitä sävyjä. Iltapäivällä huonelämpötila on 33 astetta. Työt etenevät verkalleen, kun on niin kuuma, ja vähän mielikin ollut maassa, mutta kaikki yrittävät rohkaista ja piristää ja kyllähän se auttaa palautumaan.

Eräs kiinalais-suomalainen naapurini, säveltäjä ja pianisti, toi minulle tänään lahjaksi aidon kiinalaisen käsinmaalatun viuhkan. Se on tummaa lakattua puuta ja paperia ja isokokoinen, mutta seinilläni on paljon tilaa sille. Hän on usein tuonut minulle jotain kaunista palattuaan joskus vuodenkin kestäneiltä Kiinanmatkoiltaan Suomeen. Hän jaksaa aina ilahduttaa minua valoisalla luonteellaan, kohteliaisuudella ja hymyllään.

Kirjonnan aloittaminen

Tässä on käytetty kahta vihreää, kahta vaaleaa sävyä ja vähän vaaleansinistä. Tähän meni tämä aamupäivä.
Oli hyvä aloittaa aamusta, kun vielä oli viileää, eikä valoa tulvinut liikaa.

Ompelukehys

Kangas on pingoitettu kehykseen ja työn keskikohta, josta työ aloitetaan, on merkitty kankaalle.
Kangas on 18 count aidaa.

Ommeltava alue mahtuu kokonaisuudessaan ompelukehyksen sisäpuolelle, joten työhön ei tule painautumia kehyksestä, mikä helpottaa työn viimeistelyä.