Miekkahirvenjuuri, Inula ensifolia, on aloittanut kukinnan ja siinä on paljon nuppuja. Seitsemästä yksilöstä säästyi neljä, jotka eivät ole olleet moksiskaan rutikuivasta edelliskesästä. Olisin kyllä täysin pulassa kasvieni kanssa, jos tänä kesänä ei olisi sadellut niin paljon.On sanottu, ettei saisi tehdä vain yhtä asiaa, mutta minulle useampaan asiaan kunnolla perehtyminen ja niitten hoitaminen on hieman hankalaa. On ristipistotyötä tammikuun näyttelyä varten, seuraavan, elokuulla pidettävän näyttelyn valmistelua, valokuvaamista, kivikkotarhan hoitoa, blogin päivittämistä ja lisäksi joitakin muita asioita, jotka vaativat aikaa ja keskittymistä, enkä hallitse kunnolla kaikkea yhtäaikaa.
Menin tänä aamuna saksien ja muovikassin kanssa kivikkotarhaan aikomuksenani leikata puolet sammalleimun kasvustosta, kuten oli neuvottu. Tehtävä ei ollut niin yksinkertainen kuin saattaisi kuvitella.
Osa sammalleimun kasvustosta oli venähtänyt aikanaan tavattoman pitkäksi ja vain versojen latvaosat vihersivät ja ympärillä olevat muut kasvit olivat tukahduttaa sammalleimuni rehevällä kasvullaan.
Olin täysin neuvottomana, mitä minun pitäisi tehdä ja iskin sakset sammalleimuun. Leikkasin vihreää osaa ja nyhdin värittömiä pitkiä versoja erilleen ja leikkelin niitäkin. Kasvustoon oli hankala päästä tallomatta ympärillä rehottavia muita kasveja.
Sain ilmiselvästi vain tuhoa aikaan, keskittymiskykyni oli muualla. Touhuni oli niin epämääräistä, että päätin lopettaa sen, ennenkuin olin käynyt läpi koko sammalleimun kasvuston. Niinpä puolet jäi leikkaamatta.
Lopulta minulla oli muovikassillinen versoja, jotka ajattelemattomuuksissani heitin biojäteastiaan, sen sijaan, että olisin ottanut vihreät versot pistokkaiksi.
Parasta olisi olla tekemättä jotain väkisin, jos ei pysty huolella paneutumaan tehtävään.
Kurkistin postilaatikkoon, ja Violariumista oli tullut lankatäydennystä todella nopealla toimitusajalla ja juuri sopivasti, kun jotkin tarvitsemani värit olivat loppuneet. Tämä ilahdutti minua epämääräisessä mielentilassani ja sai minut rauhoittumaan.
No, sammalleimua voi vielä leikellä. Niistä saisi pistokkaita, ja niitä voisi istuttaa edellisten viereen paikalle, josta peurankello on kuollut.
Kivikkotarha vaatisi enemmän huomiota osakseen. Juuri nyt muut tehtävät vievät aikaa ja keskittymiskykyä, joten minulla ei tunnu olevan multasormituntumaa kivikkotarhan hoidossa.
Parasta vain yrittää tyytyä verkkaiseen elämänrytmiin ja tehdä vähitellen yksi asia kerrallaan, huolellisemmin, edetä pieni askel kerrallaan.
*click*
