Kirje

Tämä piirrossarja on noin vuodelta 1980.

Tullisaaren puisto

Aino Acktén huvila

Syksyinen kävelyretki lähiympäristössä

Kontrasteja

Istutusta

Tämä kivikkotarhan nurkkaus pitää parhaiten kosteutta, ja siperiankurjenmiekat ovat kasvaneet siinä hyvin - ennen viime kesää, jolloin kukinta hiipui.

Nostin kurjenmiekat maasta. Jaoin ne osiin, joissa on vain yksi varrenpätkä. Istutin taimet kolmenkymmenen sentin etäisyydelle toisistaan, joten niillä on runsaasti tilaa levitä sikäli kun ne lähtevät kasvuun näin pienistä osista.
Minulla oli suorastaan pakkomielle jakaa kasvusto pienimpiin mahdollisiin osiin.

Juurakkoja jäi vielä ainakin saman verran yli, ja tarkoitukseni olisi istuttaa ne etupihalle, jossa tähän hätään niille on tilaa. Kivikkotarhaan pitäisi niitä varten tehdä uusi penkki, mutta multa, jota pihatalkoisiin oli tuotu, loppui. Käyttämäni erän olin lähes tietämättäni varastanut, kun se kuulema olikin tarkoitettu vain nurmikoille, eikä sitä olisi saanut ottaa kukkapenkkeihin.
Olin kuitenkin saanut luvan ottaa multaa vähäsen, joten ei hätää.

Pihamaalla kasvien parissa puuhailu, vaikka työ onkin raskasta, sekä virkistää että rauhoittaa mieltä. Siihen jää koukkuun.

Meillä on etupihalla yksi hyljätty kukkapenkki, jota olen kitkenyt pari kertaa kesässä. Aion poistaa siitä huonosti viihtyneet kaksi alppiruusua ja istuttaa paikalle loput siperiankurjenmiekkani juurakot.

En oikein osaa arvioida, onko paikka liian aurinkoinen siperiankurjenmiekoille, mutta ensi keväänä ne voisi siirtää tarvittaessa uudelleen, jos multaa tuodaan talkoisiin.

- - -

Nyt on kulunut vuosi tästä siperiankurjenmiekan jakamisesta ja täytyy antaa palautetta, että taimeni eivät kukkineet seuraavana kesänä. En tiedä, olinko jakanut ne liian pieniin osiin vai oliko syynä ollut edelliskesän ankara kuivuus.

Siperiankurjenmiekan jakaminen

Heijaa hop, ja luuta vonkaisi ! ...kuten Satukaruselli-kirjassa kerrottiin, mutta lento jäi kuitenkin melko lyhyeksi, voimat nimittäin eivät oikein riittäneet ja piti pitää pitkiä lepotaukoja, joten työ jäi kesken tältä päivältä.
Leikkasin siperiankurjanmiekkojen lehdet, mutta jätin reippaat tyngät kasvustoon.

Juuret olivat kasvaneet tiuhaan ja isoiksi. Muistin nähneeni kasvikirjassa kuvan, miten juurakko halkaistaan lapiolla ja näin teinkin. Isojen juurakoiden irroittaminen maasta oli työlästä ja jaoin lapiolla ylös kaivamaani kasvustoa myös käsin pienempiin osiin.

Tämä yllä olevassa kuvassa oleva pienempi penkki tuli perattua isoista shampanjanvärisistä iiriksistä, jotka eivät olleet kukkineet muutamaan vuoteen. Niiden juurakot olivat isot ja turpeat, mutta jostain syystä kasvi ei ollut suostunut kukkimaan istutuskesän jälkeen.
Siihen istutin tilalle kolme pientä siperiankurjenmiekan tainta.

Jätin pikkupenkin reunaan kaksi kaukasiantörmäkukkaa, Scabiosa caucasica.

Tässä näkyy tyngiksi leikelty kasvusto ja kukkapenkin täyttämää ruohoa. Kaivoin vähän kerrallaan kaiken ylös maasta ja erottelin heinät juurineen jätesäkkiin.

Homma jäi kesken, ja huomenna pitäisi jatkaa maanmuokkausta, heinien perkaamista ja kukkapenkin laajentamista siperiankurjenmiekkoja varten. Multaa saa kärrätä muutaman kottikärryllisen, joten urakkaa on riittämiin huomiselle ja ehkä vielä ylihuomisellekin.

En olisi muuten vielä leikannut kurjenmiekkojen lehtiä, koska niissä oli vielä paljon vihreää, mutta leikkasin ne helpottaakseni kasvien poistamista maasta ja niiden uudelleen istutusta.

Jos vain jaksan jatkaa, saan tuplasti isomman ja rikkaruohottoman iirispenkin entisen tilalle, ja pidän sitä tavoitteenani ja kivikkotarhani siistiytyy. Nähtäväksi jää, miten kasvit menestyvät toimenpiteitteni jälkeen, joten jos ryhdytte samaan puuhaan, kysykää neuvoa asiantuntijalta.

Voihan olla, että kurjenmiekat eivät kuki ensi kesänäkään, koska kukinta oli heikkoa viime kesänä.

16.6.2010 Kasvustossa on paljon nuppuja. Kukkivat siis kolmantena kesänä jakamisesta minulla.