Ympyröitäni ja pieniä neliöitä

Me olimme aika pieniä silloin, mutta osasimme jo mennä omin päin pihalta pienelle hiekkatielle, jonka varrella kotimme sijaitsi vanhassa Puistolassa.
Meillä, minulla ja isoveljelläni oli kummallakin tyhjät pääsiäiskorit. Tutkimme, mitä löytyi tien varrelta ja metsän reunoilta tien molemmin puolin. Kesä oli aluillaan ja tuore kasvillisuus kiinnosti meitä kovin.
Aloimme kerätä valikoiden erilaisia kasveja koreihimme suunnitelmallisesti tehdäksemme niihin hienot asetelmat, vähän siihen malliin kuin äiti oli aina pääsiäiseksi tehnyt meille hienosti asetellut korit, joissa oli aina yksi maalattu pääsiäismuna ja erilaisia suklaa- ja marsipaaniherkkuja sekä pääsiäishahmoja. Erityisesti meitä ilahdutti aina taidokas sommittelu.

Koreihimme alkoi kertyä huolellisesti valikoiden erilaisia kasveja, joista erityisesti muistan peltokortteet, niiden vaaleanruskeat nuput ja suomuiset varret. Kunkin kasvin asettelimme huolellisesti koriin ja aikamme vaelleltuamme olimme saaneet sommitelmamme jo melkein valmiiksi.

Kuinka ollakaan, jostakin ilmaantui paikalle vieras, isompi tyttö. En muista, kuka hän oli tai olisimmeko tunteneet häntä silloin lainkaan.
Tytöllä oli vakava ilme ja nähtyään asetelmamme, hän tokaisi, että ei noin, jonka jälkeen hän kaatoi koriemme sisällöt vuoron perään maahan. Olimme voimattomia ja täysin sanattomia, mihin muistikuvani tästä tapahtumasta päättyykin. Retkestämme jäi jäljelle vain tyhjät korit, pettymys ja pahoittunut mieli.

Näin vanha muistikuva voi tänä päivänäkin tulla mieleen, kun odottamatta huomaakin olevansa tilanteessa, jonka aiheuttama tunnelataus tuo mieleen samankaltaisen kohtaamisen ja voimattomuuden, puolustuskyvyttömyyden. On vain hiljaa jatkettava eteenpäin tyhjentyneitten pääsiäiskorien kanssa. Toista kertaa emme enää kyenneet tehdä asetelmia koreihin ja ne jäivät unohduksiin.

Jostakin alkaa hiipua esiin kysymys, miten tästä jatkaa. Pidättäydyn tutussa ja turvalliseksi koetussa miljöössäni ahkeroiden ja väri- ja materiaalimaailmastani nauttien ja yritän vähitellen palautua kolauksestani, pettymyksestäni. Kommunikaationi olemus on muuttuvaa, mutta minulla on halu jatkaa keskeneräistä työtäni, josta pystyn joka pistolta ammentamaan iloa.

Pyykit ovat pesukoneessa, ja kaappeihin tulisi sommitella uusi järjestys. Kesävaatteet takanurkkiin ja syysvaatteet helposti ulottuville. On mukava ajatus ottaa esille syys- ja talvivaatteet. Saisinkohan sen tehdyksi tänään. Olen heikko, mutta annan itselleni mahdollisuuden onnellisiin hetkiin, ehkä aloitan, ehkä pystyn olemaan luova ja saamaan aikaan pieneen tilaan hyvän järjestyksen. Saatan aikani toivuttuani tehdä sellaista, jonka koen minulle parhaaksi ja josta tulee hyvä mieli.

Hyvää syksyä kaikille.