Sunday, November 25, 2007

Korkeasaareen

Joulu lähestyy ja Pupujussi on yrittänyt siivota. Kun on oikein sotkuista, se hukuttaa pienen otuksen mahdottomuuteensa, mahdottomuuteen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Imurikin suoltaa huoneilmaan vain tunkkaisia mikrohiukkasia. Täytyy kehittää jokin omatekoinen filtteri imurin suodattimen paikalle. Kaapissani on materiaalia siihen, paksu vaaleanpunainen kuitukangas, joka on joskus toiminut ohuena peittona.

Mutta järjestelystä ja siivoamisesta voi nauttiakin, kunhan ensin vain pääsee alkuun ja puuhailee omilla ehdoillaan. Siivoamisen tarkoituksena ei pidä olla rättiväsynyt olo. Kunhan jotain saa aikaiseksi, on sekin hyvä. Kun yksi pieni paperi tai esine löytää paikkansa, saa se aikaan työn jatkumista vähitellen.

On unohdettava toistaiseksi vanhat pölyiset ikkunaverhot, niiden aika koittaa vielä myöhemmin. Hyvän mielen totisesti saa, kun on raivannut pahimman kaoottisuuden tieltään.

Vuoden aikana on tullut ommeltua kaksikymmentäneljä pientä ristipistotyötä, joista suurin osa tulee esille Rikhardinkadun kirjaston näyttelyyn tammikuussa. Paremmin en voisi kuvitella kuluttaneeni aikaani. Töihin syventyneenä ikäväntuntuinen ahdistuskin kanavoituu ja mielen täyttää rauha.

Syys- ja talvihämärä kiihoittavat syventymään pistokirjontatyöskentelyyn. Tämä on ehkä parasta aikaa minulle koko vuodesta. Mieluummin polttelen kynttilöitä pohjoisen auringonkehrän kajossa tai iltapimeällä käsityöhöni keskittyneenä kuin lojuisin palmun katveessa valkealla aurinkorannalla.

Olen saanut voimia yhdestä pienestä biisoninliha-ateriasta nauttimalla sitä erään hyvän ystävän seurassa. Biisoni on voimaeläimeni, jota en tappaisi, mutta jonka lihaa voin syödä vähän ikäänkuin rituaalinomaisesti. Biisonin voimaa saan siirrettyä itseeni, kun minulla on yhteys tähän jaloon eläimeen. Pelkkä kuvakin riittää, mutta mielessäni on viime aikoina heräillyt kysymys, miten talvella pääsee Korkeasaareen.

Retki Korkeasaareen tänä talvena varmaankin toteutuu. Otan kamerani mukaan ja pääsen kuvaamaan biisoneita ja myskihärkiä, lempieläimiäni. Ne ovat olleet niin kauan niin lähellä, mutta siitä on pitkä aika kun olen niitä viimeksi nähnyt. Talvi on ehdottomasti aikaa, jolloin näitä eläimiä kannattaa käydä katsomassa.

Näyttäisi siltä, että tulen loppuvuodesta tekemään vielä kaksi työtä. Valmiit, kehystetyt työt täytyy vielä onnistua kuvaamaankin. Jos ja kun saan ne kuvatuksi, laitan kuvat esille kotisivuilleni tuonnempana.
Minulle on ollut mahdollista viimeinkin kehystää Nymph-sarjani, joka on tuotantoani vuodelta 2006. Niistä on kehystämättömät kuvat kotisivuillani. Yritän saada ne vielä kuvatuksi kehystettyinä ja laittaa valmiit taulut myyntiin loppuvuodesta, kuten olen lupaillut.

Seuraavan työni aihe jo odotteleekin jossakin kuvatiedostojeni kätköissä ja on ehkä jotakin, jota kuvailin viime keväänä Kasvitieteellisessä puutarhassa, Kaisaniemessä.





1 comment:

MysteryKnitter said...

Jännityksellä odotan mitä seuraavaksi pistelet.