Killingholma

Rantapolun siimeksestä kuvattu veteen kaatunut koivu.

Kukkiva puu Tullisaaressa

Rentukoita, Caltha palustris

Rentukoita kasvaa pienessä Killingholman saaressa Yliskylänlahden rannalla Kaakkois-Helsingissä.

Varhain aamulla Tullisaaressa

Helsingin Tullisaaren varjoisalla rannalla rentukat ovat kääntäneet kasvonsa valoon ja merelle päin.

Kalliokielo sumussa

Polygonatum odoratum, kalliokielo, kasvaa luonnonvaraisena kivikkotarhani vieressä.
Lehtien väristä tuli vähän satumainen, koska kuvasin sitä sumussa. Luonnossahan se on vihreämpi, mutta kuvasta käy ilmi kasvillisuuden ryhmittyminen.
Se on juuri aloittamassa kukintaansa.

Tarhakalliokielo

Polygonatum x hybridum, tarhakalliokielo, kasvaa kivikkotarhassani paikalla, jossa on hieman varjoa ja maa pitää vähän paremmin kosteutta tällä hyvin pienellä aluella. Kasvustoon on parhaillaan kehittymässä nuppuja.
Pitäisi ottaa selvää, mikä olisi parasta lannoitetta tälle kasville. Annoin sille hiljattain Kekkilän kastelulannoitetta, mutta en tiedä, teinkö oikein.

Viola tricolor, keto-orvokki

Perkasin pari vuotta sitten kivikkotarhastani ränsistyneet keto-orvokit ja siirsin ne juurineen viereen kalliolle. Viime kesänä paikalla ei näkynyt kuin rikkaruohoa, mutta tänä keväänä ovat orvokit ilmestyneet juuri sille alueelle, johon niitä kylvin.

Ristipistokukkia

Kevätkurjenmiekkoja huhtikuulta 2007, työn koko on 14 cm x 9 cm.

Tulppaaneja maaliskuulta 2007, työn koko on 16 cm x 11 cm.

Tulppaaneja maaliskuulta 2007, kuvan koko on 16 cm x 11 cm.

Tulppaaneja maaliskuulta 2007, kuvan koko on 16 cm x 11 cm.

Töitteni lähtökohtana ovat olleet ottamani valokuvat.

Pohjakangas on 18 count aidaa.

Aamulla auringon noustua

Vinca minor, pikkutalvio, kukkii kallionseinämän varjossa. Sen lehdet ovat tummanvihreitä ympäri vuoden.

Lychnis viscaria, mäkitervakko, ilmestyi itsestään kivikkotarhaani vuonna 2003, jolloin sitä oli vain yksi taimi. Vuosi vuodelta sitä on ilmaantunut useampia taimia.

Lychnis viscaria, mäkitervakko leviää siementämällä. Se aloittaa kukinnan kesäkuun alkupuolella.

Aubrieta cultorum 'Royal blue' , tarharistikki, on sinnitellyt minulla vuodesta 2003 lähtien. Se ei ole ollut erityisen innostunut leviämään, mutta kukkii parhaillaan.

Potentilla agrophylla, silkkihanhikki, on selviytynyt hyvin. Minulla on näitä vain kaksi. Kukat ovat kauniin oranssin väriset ja nukkapintaiset lehdet hohtavat hopeaisina.

Kevään viheriöintiä

Potentilla nepalensis, nepalinhanhikki, on hyvässä kasvussa ja kukkii myöhemmin punaisin kukin, jotka muistuttavat mansikan kukkaa.

Vinca minor, pikkutalvio, on aloittanut kukinnan.

Sedum kamtschaticum, kamtsatkanmaksaruohon kasvustoa, ainakin sillä nimikkeellä se on aikoinaan minulle myyty. Se kukkii kauniin voimakkaan keltaisin kukin.

Phlox subulata, sammalleimu

Tästä kuvasta käy ilmi kivikkotarhani rakenne. Se sijaitsee kiilanmuotoisessa kallion syvennyksessä. Oikeassa reunassa kallionseinämä muodostaa pientä portaikkoa. Maa viettää vähän alaspäin kuvassa edestä taakse. Kuvassa on vähän sumua ja pilvisyyttä, joten se ei ole paras mahdollinen. Ruskeissa kohdissa on kulottuneisuutta ja alue, josta olen siirtänyt maksaruohoa muualle.

Tutkiskelin sammalleimuani, josko jakaisin sitä sittenkin. Juuriston osa kasvustoon nähden on melko pieni. Kasvin versot olivat todella pitkiä, jopa puolimetrisiä. Irroitin pari pitkää versoa ja hieman juuria kasvuston laidalta ja siirsin ne toiseen paikkaan. Jätin pitkiksi venähtäneet versot vielä leikkaamatta.

Löysin hyödyllisiä neuvoja puutarha.net -sivuilta. Siinä neuvottiin, että kukinnon jälkeen kasvustosta voi leikata reilu puolet korkeudesta pois. Lisätä voi jakamalla tai pistokkaista.

Alunperin muutama taimeni on levinnyt isoksi mättääksi. Kun se on kukkinut, leikkaan sen sitten ja juurrutan pistokkaita, joita saan tosi paljon. Jos taimet juurtuvat, istutan ne sitten myöhemmin kesällä uuteen paikkaan.
Toivottavasti meille tuodaan kevättalkoisiin jälleen myös multaa, jotta voin perustaa niille uuden kasvualustan kalliolle kivikkotarhani viereen.

Sammalleimu saattaa kukkia uudelleenkin leikkaamisen jälkeen.

Tulipa turkestanica

Isn't this fabulous, Tulipa turkestanica in The Botanic Garden, Helsinki today.


And look at these personalities too.

Kaunis sää ja sunnuntaipäivä houkuttelivat minut taas Kasvitieteelliseen puutarhaan napsimaan kuvia ja ihastelemaan pulsatilla-tai anemone-lajikkeita. Nimissä menee sekaisin, mutta tarkoitan kylmänkukkia/kangasvuokkoja, joita oli ihmeen ihanat kasvustot juuri parhaassa kukassa. Tämä kukintaloisto oli ihan siunattua saada nähdä!

Ohessa yksi esimerkki näistä ihastuttavista kasveista, mutta en uskalla mennä nimeämään, sillä saattaisin erehtyä.

Hieman kasvuvireyttä

Phlox subulata, sammalleimu vetreytyy vinhaa vauhtia. Se näyttää aina talven jälkeen totaalisesti tuhoutuneelta ja täysin elottomalta, mutta kevään tullen se saa kasvustoonsa uudelleen vihreyttä ja kasvaa aina entistä runsaammaksi. Minun olisi oikeastaan jo aika jakaa sitä, mutta en raaskisi rikkoa nyt hyvin alkanutta versoamista joten taidan jättää jakamisen syksyyn. Piti jakaa se jo viime syksynä.

Vinca minor, pikkutalvio, on nupulla. Vaikka se ei ole paahteisen paikan kasvi, se kasvaa minulla muuten niin aurinkoisen kasvupaikan reunalla varjossa, pienen kalliokielekkeen kupeessa ja pyrkii siitä leviämään. Paahteiselle alueelle ulottuessaan kasvinosat kuivettuvat.

Ainakin yksi Dianthus grationopolitanus, vuorineilikka, on elossa ja sen harmahtavat lehdet viheriöivät runsaasti, kuten myös Aster alpinus, alppiasteri.
Inula ensifoliaa, miekkahirvenjuurta, on ainakin kaksi tainta elossa. Se kasvaa minulla syvämultaisimmassa paikassa.

Siirsin Sedum kamtschatikumin, kamtsatkanmaksaruohon, paksumultaiselta kasvualustaltaan ohutmultaisemmalle paikalle kasvimaani vieressä kasvavan pihlajapuun juurelle. Siinä on paahdetta, mutta pihlajapuu varjostaa sitä hieman. Uskon, että kamtshatkanmaksaruoho viihtyy parhaiten auringossa ja melko ohuessa mullassa.

Fritillaria meleagris, kirjopikarililja nousee.

Geranium sanguineum nanum, kääpiöverikurjenpolvi, on sinnikkäästi täynnä tanakoita tummanvihreitä lehtiä.

Sempervivum tectorum ja Sempervivum marmorum, katto- ja marmorimehitähdet, sinnittelevät maanpinnassa melko pienellä alalla. Kasvusto on melko vaatimattoman näköistä minun kivikkotarhassani, mutta vähäinenkin kukinta on ollut ilahduttavaa parina viime kesänä.

Tuntuu helpottavalta, kun on vähän sadellut, mutta vettä saisi tulla enemmänkin. Kivikkotarhani maaperä on luultavasti hapanta, koska siinä kasvoi runsaasti suolaheinää, jota edelleenkin saa kitkeä maasta. Leontopodium alpinum, euroopanalppitähti, on kuitenkin viihtynyt siinä hyvin, vaikka se on kalkkipitoisen kasvualustan suosija.