Pian koittaa se hetki, jolloin pamahdan kaltsille testaamaan, taipuuko kroppa vielä leikkaamaan talveksi jätetyt törröttäjät poikki. Himoitsen ajatusta päästä kivikkotarhaan, vaikka osa siitä on vielä lumen peitossa. Tänä kesänä on aika hankkia uudet oksasakset. Nykyiset Fiskarsin erinomaiset sakset on hankittu neljätoista vuotta sitten USA:sta. Paremmin kuin hyvin ne ovat palvelleet. Samanlaisia käteensopivia ja hyvänmuotoisia en ole Suomessa nähnyt. Nämä sakset ovat saaneet minut tuntemaan itseni oikeaksi puutarhuriksi. Uskon että täältä löydän yhtä mieluisat leikkurit tilalle.
Hyvin on toiminut alkanut kaupankäynti Violariumin kanssa. Mukava saada materiaalit suoraan postilaatikkoon, joskin pienikin lisäliikunta ei olisi pahitteeksi. Mittailen itseäni tuolissani ja mahdun siihen toistaiseksi hyvin.
Olen nyt kokopäivätoimisesti kiinni penikokoisissa ristipistotauluissani, joita yritän suoltaa Rikhardinkadun kirjaston Hyllygalleriaan Hyvin pieneen ensi vuodeksi.
*click*
Stitching keeps going
1 year ago
No comments:
Post a Comment