Joulukukkia ja muita kasveja

Tässäpä tämä, varsinainen metsästykseni kohde - jouluruusu - a Christmas rose !

Meneminen Kasvitieteelliseen puutarhaan venähti parilla päivällä aiotusta, mutta kun sinne vihdoin sain itseni liikkeelle, oli se taas sen arvoista. Siemailin syvään nautiskellen joulukukkien tuoksuja, ja tuntui kuin olisin päässyt päämäärääni kohdatessani hyasintin. Hyasintti ja sen huumaavan ihana tuoksu on aina kuulunut joulun tunnelmaani, mutta tänä jouluna säästin siinä hankinnassa. Jouluruusunkin kohtasin sekä ihastuttavan Kamelian, jota en ennen ollut nähnyt kukkivana ja monta muuta.

Olin sen verran pökerryksissä, mikä on minulle hyvin tunnusomaista, etten tarkastellut kasvien nimilappuja juurikaan, joten nautin vain näkemästäni, kasveista kasvihuoneissa. Tuli myös kuvattua jokunen kuva. Iso valkea jättiläislumpeen kukka on avautumassa. En tiedä sen oikeaa nimeä, täytyy muistaa panna merkille ensi kerralla. Lummehuoneen erikoinen valaistus on antanut värisävyä kuvaani, eivätkä värit näytä aivan tällaiselta siellä kasvihuoneessa. Laitoin kuitenkin kuvani esille sellaisena, kun se kameraani tallentui. Nyt minulla on se vuosilippu, joten tulee varmaankin käytyä siellä useammin.

Aatonaattona

Joskus jotkin asiat sujuvat yllättäen itsestään. Olen ainakin toistaiseksi päässyt eroon makean himosta, ja painokin on lähtenyt laskuun. En aio jouluksikaan varata itselleni mitään makeita herkkuja, koska niihin jää niin helposti koukkuun, enkä ole huomaavinanikaan kaikenlaisia houkutuksia kaupan hyllyillä. Omenia ja erilaisia teelaatuja pitää olla aina kotona ja tietenkin mieluista puuhaa, kuten nämä käsityöt.

Pitkästä aikaa ajattelin vähän lukeakin joulun seutumilla. Ehdin juuri saada kirjastosta tilaamani romaanin jouluksi. Ajattelin nautiskella lukuelämyksistä pienin siemauksin. Jännittäviä hetkiä olisi tiedossa.

On sittenkin vielä tehtävä tänään pieni retki kaupungille lankakauppaan täydentämään varastoja, nyt kun olen jälleen aloittanut uuden työn. Normaalisti tilaan langat postitse, mutta nyt näin joulun aikaan täytyy tehdä poikkeus. Olisikohan Hobby Pointissa vielä edullisimmat muliinilangat ? Sieltä ei vain aina tahdo löytyä kaikkia värejä. Sitä ei samalla tavalla jaksaisi vaeltaa kaupasta toiseen kuin joskus nuorempana, ja kaupunkireissusta haluaisi selvitä mahdollisimman helpolla ja nopeasti.

Tapaninpäivänä pitäisi Kasvitieteellisen puutarhan olla auki, joten ajattelin lähteä sinne kuvailemaan kukkivia kasveja ja ihastelemaan joulukukkia. Tarkoituksenani olisi hankkia sieltä samalla 20 euron hintainen vuosilippu.
Kasvihuoneissa on niin kosteaa, että kestää kauan, että kylmä kameran linssi lämpenee ja lakkaa huurtumasta. Nyt minun pitää malttaa kuvata riittävän monta otosta, joista jatkossa voi valita onnistuneimpia ja sopivimpia edelleen työstettäviksi.

The squares

I can't resist the little squares with the symbols on my chart on the table and the squares on my aida fabric, the geometrical stitches, which are forming shapes of diversity, the silent darkness of the northern winter night. It's cold outside, but warm and cozy in the home when burning candles and sitting over the embroidery works. It's a feeling of a freedom to compose the thoughts and to concentrate on the work and the mood.
The flowing wawes are taking me towards new solutions, some little things are happening. Time to time the days are bringing something new.

Christmas presents are waiting for wrapping. On Christmas morning I'll visit my daughters family. I come back home before the traffic stops to run and the silence fells upon the town.
We have a beautiful new church in Laajasalo, where I could go to Christmas matins, but the church is so full of people and I would cry all the time during the service, so I rather stay home. Crying and masses of people would make me feel too heavy.
When I'm home, I'm occupied with my geometry and stitches until I fall in sleep perhaps early in the evening.

Aika

Uskon vihdoinkin siirtyneeni blogissani Tyynenmeren ajasta paikalliseen aikaamme !

Tein toisenkin siirron - HS:n kanavaneuloista, joita olen käyttänyt noin vuoden verran, Prymin hieman tylpempiin neuloihin. Lopputulos toivottavasti paranee !

Vuosina 2006 ja 2007 olen käyttänyt töissäni yksinomaan kokonaisia ristipistoja ja olen ollut tyytyväinen kokonaisten pistojen suomiin mahdollisuuksiin toteutuksessa.
Varhaisemmissa töissäni, jotka on suunniteltu ilman tietokonetta, olen käyttänyt myös 1/4 ja 3/4 pistoja ja olen rajannut pistopintoja jälkipistoin.

Myrsky

Myrskytuuli tempaa minut leikkiinsä keskellä yötä. Se on leikkiä niin kauan kun se ei katko puita ja sähköjä. Vireys on voimakkaimmillaan usein jo vähän ennen myrskyn puhkeamista. Alan luovuttaa energiaa jatkumoisella vauhdilla, kunnes se sitten lopulta hiipuu, ja olo muuttuu kaikkea muuta kuin mukavaksi. Olen myrsky-maaninen. Kohdistan tunnetilani yleensä kuvien tekemiseen, pistokirjontaan. Olen myös talven pimeä-suosija ja paras työvireeni on synkistä synkimmällä, sysipimeällä yöllä.

Tämä tuuli tuo muistoihini 22 vuotta sitten edesmenneen isävainajani. Pääsin katsomaan häntä, kun hän oli kuollut Meilahden sairaalassa. Minun olisi pitänyt saattaa hänet lepoon, mutta tajuntaani ei tavoittanut lähestyvä kuolema, vaikka hän olikin vakavasti sairaana. Silloin tuiversi tuuli vimmatusti ja lumi puhursi kuin häntä seuraten, oli päivä ennen itsenäisyyspäivää.

Vaikka hän oli niin paljon poissa hänellä oli kyky luoda turvallisuuden tunne minussa. Kuljimme jäätä pitkin hänen laivalleen, Asafinille. Jäässä oli isoja, sulia railoja, ja osittain lumen peitossa ja osittain vesittynyt jää sai minut suunnattoman pelon valtaan. Mutta kun vain tajusin, että isä oli kanssani, tiesin olevani ihan turvassa. Kun pääsimme laivaan, sain syödäkseni parasta ruokaa mitä ikinä muistan syöneeni: lettuja ja puolukkahilloa. Olin hyvin pieni silloin.

Hän huolehti turvallisuudestani aina kuoleman hetkeensä asti, ja tämä tunne pysyy minussa edelleenkin. Tahtoisin voida osoittaa kiitollisuuteni häntä kohtaan. Olen ylpeä hänen laivoistaan ja huolehtimisestaan. Pärjäilen nyt häntä muistaen näissä puitteissa, jotka minulle on suotu.

Taidan olla tuulen ja isäni tyttöjä. Nyt olen saanut sitä 18 count aidaa ja se riittää pitkäksi aikaa eteenpäin, joten pistelyjen merkeissä jatketaan.

Outo ilmiö

Hassua, - kun on miltei vuoden pistellyt 18 count aidaa, ei silmä meinaa millään tottua 14 count aidaan. On kuin silmät voimistelisivat rankasti, kun niiden täytyy sopeutua uusiin mittasuhteisiin. Pistot tuntuvat oudon isoilta ja lankaa joutuu pujottamaan neulaan vähän väliä. Oikeastaan tekisin ehkä mieluummin pienempää kuin isompaa pistoa. Uusilla silmälaseilla on mukava tehdä pikkutarkkaa työtä.

Löytyi vain tämä palanen mintunvihreää 14 count aidaa, ja eihän sitä osaa mitenkään olla ilman käsityötä. Tiskitkin on melkein tiskattu ja kirjanpito on lähestulkoon ajan tasalla - blogiakin on tullut vähän päivitettyä, joten en voinut vastustaa kirjontapöydän äärellä istumista.