Alppitähti, Leontopodium alpinum

Siperiankurjenmiekka, Iris sibirica

Tämä kuva on vanhasta pienehköstä kasvustosta, jota en jakanut viime syksynä. Se kukkii runsaasti tänä kesänä.

Syksyllä innostuin jakamaan melko ison kasvuston siperiankurjenmiekkaa hyvin pieniin osiin. Olin epävarma, lähtisivätkö ne lainkaan kasvamaan. Jaetut taimet ovat hengissä, mutta kukin taimi on kasvattanut vain vaatimattomat lehdet. Pariin on muodostunut nuppujakin. Ne kaiketi voimistuvat kesän kuluessa, mutta kukkivat ehkä paremmin vasta ensi kesänä.

Mäkitervakko, Lychnis viscaria

Tässä on kivikkotarhani luonnonmukaista kasvustoa. Saniaiset kasvoivat siinä alunperin. Myöhemmin ilmaantui yksi mäkitervakon taimi, ja olen antanut sen levitä. Sen lehdet pysyvät kauniina muistaakseni koko kesän. Kun mäkitervakot kuihtuvat, leikkaan niiden kukkavanat, jotta niiden kätköissä kasvaneet alppitähdet saavat enemmän kasvutilaa. Näin runsasta mäkitervakkokasvua ei ole aiemmin kivikkotarhassani ollut.

Tarhakalliokielo

Tarhakalliokielon, Polygonatum x hybridum, kukinta-aika on parhaimmillaan. Lehtien koko kasvaa vielä. Kaikki kukat ovat niin aikaisessa tänä vuonna.

Kesälewisia

Kesälewisiani, Lewisia cotyledon, kukkii niukasti, mutta joitakin kukintonuppuja on vielä avautumatta. Hankkiessani sen kuusi vuotta sitten, se oli täynnä kukkia, mutta minulla se kasvaa kituliaasti.

Pikkutalvio, Vinca minor

Fritillaria meleagris, kirjopikarililja

Näitä on myös valkoisia, mutta niiden kuvaamisessa en ole onnistunut.

Pikkutalvio, Vinca minor

Pikkutalvio rönsyilee ja kukkii parhaillaan kivikkotarhassani. Sen kukat ovat luonnossa ehkä hieman vaaleammat kuin tässä kuvassani.

Kevättähti ja tulppaani

Kasvitieteellinen tulppaani, Tulipa botanical Dasystemon Tarda kasvaa myös ensimmäistä kevättään kivikkotarhassani. Se on kooltaan melko pienikasvuinen. Täytyy yrittää saada siitä vielä parempia kuvia. Kuvaamassa saisi olla koko ajan, koska vain harvat kuvat onnistuvat.

Chionodoxa Luciliae gigantea on ensimmäistä kevättään kasvanut hyvin kivikkotarhassani.

Kevättähti kivikkotarhassa

Chionodoxa Luciliae gigantea, kevättähti, on aloittanut kukinnan kivikkotarhassani.

Siellä näyttää olevan paljon karsittavaa ja siistimistä.

Viime syksynä jaettujen siperiankurjenmiekkojen juuret ovat nousseet pintaan, ja niiden istutusta täytyy kohentaa.

Uusia asioita

Kokeilisinko Flickriä ? No, tulihan aloituskuva laitettua eilen, joten katsotaan, josko siihen vähän innostuisikin, www.flickr.com.
Kuvien tiputtelu sinne voi ainakin aluksi olla hitaanpuoleista ja verkkaista. Eilisestä uuteen asiaan opettelemisesta tuli pitkästä aikaa päähän jokseenkin painostunut olo, joka sitten vähitellen hälveni yöllä herättyäni. Niin - aktiivisin valveillaoloaikani on nykyisin keskiyön hiljaisuudesta puoleenpäivään, jonka jälkeen saatan nukkua epämääräisinä aikoina, mutta hyvä niin.

Meinasi aivan unohtua kertoa, että sivuni Flickrissä löytyy hakusanoilla ariana stitch.

Kontrasteja

Istutusta

Tämä kivikkotarhan nurkkaus pitää parhaiten kosteutta, ja siperiankurjenmiekat ovat kasvaneet siinä hyvin - ennen viime kesää, jolloin kukinta hiipui.

Nostin kurjenmiekat maasta. Jaoin ne osiin, joissa on vain yksi varrenpätkä. Istutin taimet kolmenkymmenen sentin etäisyydelle toisistaan, joten niillä on runsaasti tilaa levitä sikäli kun ne lähtevät kasvuun näin pienistä osista.
Minulla oli suorastaan pakkomielle jakaa kasvusto pienimpiin mahdollisiin osiin.

Juurakkoja jäi vielä ainakin saman verran yli, ja tarkoitukseni olisi istuttaa ne etupihalle, jossa tähän hätään niille on tilaa. Kivikkotarhaan pitäisi niitä varten tehdä uusi penkki, mutta multa, jota pihatalkoisiin oli tuotu, loppui. Käyttämäni erän olin lähes tietämättäni varastanut, kun se kuulema olikin tarkoitettu vain nurmikoille, eikä sitä olisi saanut ottaa kukkapenkkeihin.
Olin kuitenkin saanut luvan ottaa multaa vähäsen, joten ei hätää.

Pihamaalla kasvien parissa puuhailu, vaikka työ onkin raskasta, sekä virkistää että rauhoittaa mieltä. Siihen jää koukkuun.

Meillä on etupihalla yksi hyljätty kukkapenkki, jota olen kitkenyt pari kertaa kesässä. Aion poistaa siitä huonosti viihtyneet kaksi alppiruusua ja istuttaa paikalle loput siperiankurjenmiekkani juurakot.

En oikein osaa arvioida, onko paikka liian aurinkoinen siperiankurjenmiekoille, mutta ensi keväänä ne voisi siirtää tarvittaessa uudelleen, jos multaa tuodaan talkoisiin.

- - -

Nyt on kulunut vuosi tästä siperiankurjenmiekan jakamisesta ja täytyy antaa palautetta, että taimeni eivät kukkineet seuraavana kesänä. En tiedä, olinko jakanut ne liian pieniin osiin vai oliko syynä ollut edelliskesän ankara kuivuus.

Siperiankurjenmiekan jakaminen

Heijaa hop, ja luuta vonkaisi ! ...kuten Satukaruselli-kirjassa kerrottiin, mutta lento jäi kuitenkin melko lyhyeksi, voimat nimittäin eivät oikein riittäneet ja piti pitää pitkiä lepotaukoja, joten työ jäi kesken tältä päivältä.
Leikkasin siperiankurjanmiekkojen lehdet, mutta jätin reippaat tyngät kasvustoon.

Juuret olivat kasvaneet tiuhaan ja isoiksi. Muistin nähneeni kasvikirjassa kuvan, miten juurakko halkaistaan lapiolla ja näin teinkin. Isojen juurakoiden irroittaminen maasta oli työlästä ja jaoin lapiolla ylös kaivamaani kasvustoa myös käsin pienempiin osiin.

Tämä yllä olevassa kuvassa oleva pienempi penkki tuli perattua isoista shampanjanvärisistä iiriksistä, jotka eivät olleet kukkineet muutamaan vuoteen. Niiden juurakot olivat isot ja turpeat, mutta jostain syystä kasvi ei ollut suostunut kukkimaan istutuskesän jälkeen.
Siihen istutin tilalle kolme pientä siperiankurjenmiekan tainta.

Jätin pikkupenkin reunaan kaksi kaukasiantörmäkukkaa, Scabiosa caucasica.

Tässä näkyy tyngiksi leikelty kasvusto ja kukkapenkin täyttämää ruohoa. Kaivoin vähän kerrallaan kaiken ylös maasta ja erottelin heinät juurineen jätesäkkiin.

Homma jäi kesken, ja huomenna pitäisi jatkaa maanmuokkausta, heinien perkaamista ja kukkapenkin laajentamista siperiankurjenmiekkoja varten. Multaa saa kärrätä muutaman kottikärryllisen, joten urakkaa on riittämiin huomiselle ja ehkä vielä ylihuomisellekin.

En olisi muuten vielä leikannut kurjenmiekkojen lehtiä, koska niissä oli vielä paljon vihreää, mutta leikkasin ne helpottaakseni kasvien poistamista maasta ja niiden uudelleen istutusta.

Jos vain jaksan jatkaa, saan tuplasti isomman ja rikkaruohottoman iirispenkin entisen tilalle, ja pidän sitä tavoitteenani ja kivikkotarhani siistiytyy. Nähtäväksi jää, miten kasvit menestyvät toimenpiteitteni jälkeen, joten jos ryhdytte samaan puuhaan, kysykää neuvoa asiantuntijalta.

Voihan olla, että kurjenmiekat eivät kuki ensi kesänäkään, koska kukinta oli heikkoa viime kesänä.

16.6.2010 Kasvustossa on paljon nuppuja. Kukkivat siis kolmantena kesänä jakamisesta minulla.

Kivikkotarhan syysvärejä

Kuvassa on vasemmalla saniaista, keskellä tarhakalliokieloa ja takana siperiankurjenmiekkaa.

Kivikkotarha

Siperiankurjenmiekka kukki harvakseltaan - jokunen silloin, toinen tällöin, eri aikaan. Ennen se on kukkinut runsaasti juhannuksen tienoilla, mutta tänä kesänä kävi kato. Seuraavista kuvista erotat kurjenmiekkojen lehtikasvustot, jos klikkaat kuvaa isommaksi.

Kumpa tietäisin, voiko kasvusto kukkia vielä seuraavina kesinä, vai pitäisikö tilalle istuttaa uudet.

Saksankurjenmiekka ei suostunut kukkimaan lainkaan tänä kesänä.


Aurinkokin pilkahti.

Alue on talon ja parkkipaikan välissä ja sulautuu luontoon.

Syksyinen kivikkotarha kalliolla sateen jälkeen.

Kirjokevättähti

Alla kuvattua kasvia etsin tänään Muhevaisesta, ja tällaisia löytyi sieltä. Kasvin nimi on kirjokevättähti, Chionodoxa Luciliae gigantea, ja kukat ovat vaalean liiloja väriltään pakkauksen kuvassa. Toivon, että niistä myös tulee liiloja mieluummin kuin sinisiä.
Otin näitä 60 sipulia.
Nyt pitäisi odottaa sopivaa istutushetkeä ja jaksaa laittaa sipulit maahan.

Tässä näin, etsin kuvan viime keväältä Kaisaniemen Kasvitieteellisestä puutarhasta. Tämän pitäisi olla kevättähti. Kukat olivat siniset, kuten kuvassa, ja ne kasvoivat siellä kivikossa.

Kamtsatkanmaksaruoho

Kamtsatkanmaksaruohoa elokuun lopulla punertuneine lehtineen.

Kanerva

Muutama kanerva on levinnyt luontaisesti kivikkotarhaani ja kukkinut tänä kesänä. Niidenkin kaunein kukinta on jo taittumassa. Aivan lähiympäristössä ei kasva kanervaa, mutta nämä uudet tulokkaat sopivat hyvin kivikkotarhaani ja ovat todella kauniita.

Kamera taas vähän söi kanervankukkien punaisuutta. Klikkaa kuva isommaksi, saat paremman käsityksen.

Miekkahirvenjuuri

Miekkahirvenjuuri, Inula ensifolia, on aloittanut kukinnan ja siinä on paljon nuppuja. Seitsemästä yksilöstä säästyi neljä, jotka eivät ole olleet moksiskaan rutikuivasta edelliskesästä. Olisin kyllä täysin pulassa kasvieni kanssa, jos tänä kesänä ei olisi sadellut niin paljon.

On sanottu, ettei saisi tehdä vain yhtä asiaa, mutta minulle useampaan asiaan kunnolla perehtyminen ja niitten hoitaminen on hieman hankalaa. On ristipistotyötä tammikuun näyttelyä varten, seuraavan, elokuulla pidettävän näyttelyn valmistelua, valokuvaamista, kivikkotarhan hoitoa, blogin päivittämistä ja lisäksi joitakin muita asioita, jotka vaativat aikaa ja keskittymistä, enkä hallitse kunnolla kaikkea yhtäaikaa.

Menin tänä aamuna saksien ja muovikassin kanssa kivikkotarhaan aikomuksenani leikata puolet sammalleimun kasvustosta, kuten oli neuvottu. Tehtävä ei ollut niin yksinkertainen kuin saattaisi kuvitella.
Osa sammalleimun kasvustosta oli venähtänyt aikanaan tavattoman pitkäksi ja vain versojen latvaosat vihersivät ja ympärillä olevat muut kasvit olivat tukahduttaa sammalleimuni rehevällä kasvullaan.
Olin täysin neuvottomana, mitä minun pitäisi tehdä ja iskin sakset sammalleimuun. Leikkasin vihreää osaa ja nyhdin värittömiä pitkiä versoja erilleen ja leikkelin niitäkin. Kasvustoon oli hankala päästä tallomatta ympärillä rehottavia muita kasveja.
Sain ilmiselvästi vain tuhoa aikaan, keskittymiskykyni oli muualla. Touhuni oli niin epämääräistä, että päätin lopettaa sen, ennenkuin olin käynyt läpi koko sammalleimun kasvuston. Niinpä puolet jäi leikkaamatta.
Lopulta minulla oli muovikassillinen versoja, jotka ajattelemattomuuksissani heitin biojäteastiaan, sen sijaan, että olisin ottanut vihreät versot pistokkaiksi.

Parasta olisi olla tekemättä jotain väkisin, jos ei pysty huolella paneutumaan tehtävään.

Kurkistin postilaatikkoon, ja Violariumista oli tullut lankatäydennystä todella nopealla toimitusajalla ja juuri sopivasti, kun jotkin tarvitsemani värit olivat loppuneet. Tämä ilahdutti minua epämääräisessä mielentilassani ja sai minut rauhoittumaan.

No, sammalleimua voi vielä leikellä. Niistä saisi pistokkaita, ja niitä voisi istuttaa edellisten viereen paikalle, josta peurankello on kuollut.

Kivikkotarha vaatisi enemmän huomiota osakseen. Juuri nyt muut tehtävät vievät aikaa ja keskittymiskykyä, joten minulla ei tunnu olevan multasormituntumaa kivikkotarhan hoidossa.

Parasta vain yrittää tyytyä verkkaiseen elämänrytmiin ja tehdä vähitellen yksi asia kerrallaan, huolellisemmin, edetä pieni askel kerrallaan.