Korkeasaareen

Joulu lähestyy ja Pupujussi on yrittänyt siivota. Kun on oikein sotkuista, se hukuttaa pienen otuksen mahdottomuuteensa, mahdottomuuteen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Imurikin suoltaa huoneilmaan vain tunkkaisia mikrohiukkasia. Täytyy kehittää jokin omatekoinen filtteri imurin suodattimen paikalle. Kaapissani on materiaalia siihen, paksu vaaleanpunainen kuitukangas, joka on joskus toiminut ohuena peittona.

Mutta järjestelystä ja siivoamisesta voi nauttiakin, kunhan ensin vain pääsee alkuun ja puuhailee omilla ehdoillaan. Siivoamisen tarkoituksena ei pidä olla rättiväsynyt olo. Kunhan jotain saa aikaiseksi, on sekin hyvä. Kun yksi pieni paperi tai esine löytää paikkansa, saa se aikaan työn jatkumista vähitellen.

On unohdettava toistaiseksi vanhat pölyiset ikkunaverhot, niiden aika koittaa vielä myöhemmin. Hyvän mielen totisesti saa, kun on raivannut pahimman kaoottisuuden tieltään.

Vuoden aikana on tullut ommeltua kaksikymmentäneljä pientä ristipistotyötä, joista suurin osa tulee esille Rikhardinkadun kirjaston näyttelyyn tammikuussa. Paremmin en voisi kuvitella kuluttaneeni aikaani. Töihin syventyneenä ikäväntuntuinen ahdistuskin kanavoituu ja mielen täyttää rauha.

Syys- ja talvihämärä kiihoittavat syventymään pistokirjontatyöskentelyyn. Tämä on ehkä parasta aikaa minulle koko vuodesta. Mieluummin polttelen kynttilöitä pohjoisen auringonkehrän kajossa tai iltapimeällä käsityöhöni keskittyneenä kuin lojuisin palmun katveessa valkealla aurinkorannalla.

Olen saanut voimia yhdestä pienestä biisoninliha-ateriasta nauttimalla sitä erään hyvän ystävän seurassa. Biisoni on voimaeläimeni, jota en tappaisi, mutta jonka lihaa voin syödä vähän ikäänkuin rituaalinomaisesti. Biisonin voimaa saan siirrettyä itseeni, kun minulla on yhteys tähän jaloon eläimeen. Pelkkä kuvakin riittää, mutta mielessäni on viime aikoina heräillyt kysymys, miten talvella pääsee Korkeasaareen.

Retki Korkeasaareen tänä talvena varmaankin toteutuu. Otan kamerani mukaan ja pääsen kuvaamaan biisoneita ja myskihärkiä, lempieläimiäni. Ne ovat olleet niin kauan niin lähellä, mutta siitä on pitkä aika kun olen niitä viimeksi nähnyt. Talvi on ehdottomasti aikaa, jolloin näitä eläimiä kannattaa käydä katsomassa.

Näyttäisi siltä, että tulen loppuvuodesta tekemään vielä kaksi työtä. Valmiit, kehystetyt työt täytyy vielä onnistua kuvaamaankin. Jos ja kun saan ne kuvatuksi, laitan kuvat esille kotisivuilleni tuonnempana.
Minulle on ollut mahdollista viimeinkin kehystää Nymph-sarjani, joka on tuotantoani vuodelta 2006. Niistä on kehystämättömät kuvat kotisivuillani. Yritän saada ne vielä kuvatuksi kehystettyinä ja laittaa valmiit taulut myyntiin loppuvuodesta, kuten olen lupaillut.

Seuraavan työni aihe jo odotteleekin jossakin kuvatiedostojeni kätköissä ja on ehkä jotakin, jota kuvailin viime keväänä Kasvitieteellisessä puutarhassa, Kaisaniemessä.

Imuri

Tämä piirrossarja on noin vuodelta 1980.

Kirje

Tämä piirrossarja on noin vuodelta 1980.

Tullisaaren puisto

Aino Acktén huvila

Syksyinen kävelyretki lähiympäristössä

Kontrasteja

Istutusta

Tämä kivikkotarhan nurkkaus pitää parhaiten kosteutta, ja siperiankurjenmiekat ovat kasvaneet siinä hyvin - ennen viime kesää, jolloin kukinta hiipui.

Nostin kurjenmiekat maasta. Jaoin ne osiin, joissa on vain yksi varrenpätkä. Istutin taimet kolmenkymmenen sentin etäisyydelle toisistaan, joten niillä on runsaasti tilaa levitä sikäli kun ne lähtevät kasvuun näin pienistä osista.
Minulla oli suorastaan pakkomielle jakaa kasvusto pienimpiin mahdollisiin osiin.

Juurakkoja jäi vielä ainakin saman verran yli, ja tarkoitukseni olisi istuttaa ne etupihalle, jossa tähän hätään niille on tilaa. Kivikkotarhaan pitäisi niitä varten tehdä uusi penkki, mutta multa, jota pihatalkoisiin oli tuotu, loppui. Käyttämäni erän olin lähes tietämättäni varastanut, kun se kuulema olikin tarkoitettu vain nurmikoille, eikä sitä olisi saanut ottaa kukkapenkkeihin.
Olin kuitenkin saanut luvan ottaa multaa vähäsen, joten ei hätää.

Pihamaalla kasvien parissa puuhailu, vaikka työ onkin raskasta, sekä virkistää että rauhoittaa mieltä. Siihen jää koukkuun.

Meillä on etupihalla yksi hyljätty kukkapenkki, jota olen kitkenyt pari kertaa kesässä. Aion poistaa siitä huonosti viihtyneet kaksi alppiruusua ja istuttaa paikalle loput siperiankurjenmiekkani juurakot.

En oikein osaa arvioida, onko paikka liian aurinkoinen siperiankurjenmiekoille, mutta ensi keväänä ne voisi siirtää tarvittaessa uudelleen, jos multaa tuodaan talkoisiin.

- - -

Nyt on kulunut vuosi tästä siperiankurjenmiekan jakamisesta ja täytyy antaa palautetta, että taimeni eivät kukkineet seuraavana kesänä. En tiedä, olinko jakanut ne liian pieniin osiin vai oliko syynä ollut edelliskesän ankara kuivuus.

Siperiankurjenmiekan jakaminen

Heijaa hop, ja luuta vonkaisi ! ...kuten Satukaruselli-kirjassa kerrottiin, mutta lento jäi kuitenkin melko lyhyeksi, voimat nimittäin eivät oikein riittäneet ja piti pitää pitkiä lepotaukoja, joten työ jäi kesken tältä päivältä.
Leikkasin siperiankurjanmiekkojen lehdet, mutta jätin reippaat tyngät kasvustoon.

Juuret olivat kasvaneet tiuhaan ja isoiksi. Muistin nähneeni kasvikirjassa kuvan, miten juurakko halkaistaan lapiolla ja näin teinkin. Isojen juurakoiden irroittaminen maasta oli työlästä ja jaoin lapiolla ylös kaivamaani kasvustoa myös käsin pienempiin osiin.

Tämä yllä olevassa kuvassa oleva pienempi penkki tuli perattua isoista shampanjanvärisistä iiriksistä, jotka eivät olleet kukkineet muutamaan vuoteen. Niiden juurakot olivat isot ja turpeat, mutta jostain syystä kasvi ei ollut suostunut kukkimaan istutuskesän jälkeen.
Siihen istutin tilalle kolme pientä siperiankurjenmiekan tainta.

Jätin pikkupenkin reunaan kaksi kaukasiantörmäkukkaa, Scabiosa caucasica.

Tässä näkyy tyngiksi leikelty kasvusto ja kukkapenkin täyttämää ruohoa. Kaivoin vähän kerrallaan kaiken ylös maasta ja erottelin heinät juurineen jätesäkkiin.

Homma jäi kesken, ja huomenna pitäisi jatkaa maanmuokkausta, heinien perkaamista ja kukkapenkin laajentamista siperiankurjenmiekkoja varten. Multaa saa kärrätä muutaman kottikärryllisen, joten urakkaa on riittämiin huomiselle ja ehkä vielä ylihuomisellekin.

En olisi muuten vielä leikannut kurjenmiekkojen lehtiä, koska niissä oli vielä paljon vihreää, mutta leikkasin ne helpottaakseni kasvien poistamista maasta ja niiden uudelleen istutusta.

Jos vain jaksan jatkaa, saan tuplasti isomman ja rikkaruohottoman iirispenkin entisen tilalle, ja pidän sitä tavoitteenani ja kivikkotarhani siistiytyy. Nähtäväksi jää, miten kasvit menestyvät toimenpiteitteni jälkeen, joten jos ryhdytte samaan puuhaan, kysykää neuvoa asiantuntijalta.

Voihan olla, että kurjenmiekat eivät kuki ensi kesänäkään, koska kukinta oli heikkoa viime kesänä.

16.6.2010 Kasvustossa on paljon nuppuja. Kukkivat siis kolmantena kesänä jakamisesta minulla.