Ympyröitäni ja pieniä neliöitä

Me olimme aika pieniä silloin, mutta osasimme jo mennä omin päin pihalta pienelle hiekkatielle, jonka varrella kotimme sijaitsi vanhassa Puistolassa.
Meillä, minulla ja isoveljelläni oli kummallakin tyhjät pääsiäiskorit. Tutkimme, mitä löytyi tien varrelta ja metsän reunoilta tien molemmin puolin. Kesä oli aluillaan ja tuore kasvillisuus kiinnosti meitä kovin.
Aloimme kerätä valikoiden erilaisia kasveja koreihimme suunnitelmallisesti tehdäksemme niihin hienot asetelmat, vähän siihen malliin kuin äiti oli aina pääsiäiseksi tehnyt meille hienosti asetellut korit, joissa oli aina yksi maalattu pääsiäismuna ja erilaisia suklaa- ja marsipaaniherkkuja sekä pääsiäishahmoja. Erityisesti meitä ilahdutti aina taidokas sommittelu.

Koreihimme alkoi kertyä huolellisesti valikoiden erilaisia kasveja, joista erityisesti muistan peltokortteet, niiden vaaleanruskeat nuput ja suomuiset varret. Kunkin kasvin asettelimme huolellisesti koriin ja aikamme vaelleltuamme olimme saaneet sommitelmamme jo melkein valmiiksi.

Kuinka ollakaan, jostakin ilmaantui paikalle vieras, isompi tyttö. En muista, kuka hän oli tai olisimmeko tunteneet häntä silloin lainkaan.
Tytöllä oli vakava ilme ja nähtyään asetelmamme, hän tokaisi, että ei noin, jonka jälkeen hän kaatoi koriemme sisällöt vuoron perään maahan. Olimme voimattomia ja täysin sanattomia, mihin muistikuvani tästä tapahtumasta päättyykin. Retkestämme jäi jäljelle vain tyhjät korit, pettymys ja pahoittunut mieli.

Näin vanha muistikuva voi tänä päivänäkin tulla mieleen, kun odottamatta huomaakin olevansa tilanteessa, jonka aiheuttama tunnelataus tuo mieleen samankaltaisen kohtaamisen ja voimattomuuden, puolustuskyvyttömyyden. On vain hiljaa jatkettava eteenpäin tyhjentyneitten pääsiäiskorien kanssa. Toista kertaa emme enää kyenneet tehdä asetelmia koreihin ja ne jäivät unohduksiin.

Jostakin alkaa hiipua esiin kysymys, miten tästä jatkaa. Pidättäydyn tutussa ja turvalliseksi koetussa miljöössäni ahkeroiden ja väri- ja materiaalimaailmastani nauttien ja yritän vähitellen palautua kolauksestani, pettymyksestäni. Kommunikaationi olemus on muuttuvaa, mutta minulla on halu jatkaa keskeneräistä työtäni, josta pystyn joka pistolta ammentamaan iloa.

Pyykit ovat pesukoneessa, ja kaappeihin tulisi sommitella uusi järjestys. Kesävaatteet takanurkkiin ja syysvaatteet helposti ulottuville. On mukava ajatus ottaa esille syys- ja talvivaatteet. Saisinkohan sen tehdyksi tänään. Olen heikko, mutta annan itselleni mahdollisuuden onnellisiin hetkiin, ehkä aloitan, ehkä pystyn olemaan luova ja saamaan aikaan pieneen tilaan hyvän järjestyksen. Saatan aikani toivuttuani tehdä sellaista, jonka koen minulle parhaaksi ja josta tulee hyvä mieli.

Hyvää syksyä kaikille.

Päivänsini, Morning Glory

Päivänsinen näin ensimmäistä kertaa elämässäni, ja kyllä kannatti nähdä.

Sitä oli useassa istutusryhmässä mm. kärhöjen kanssa Gardenian ulkopuutarhassa,

jossa kävin 06.08. tänä kesänä.

Kukkien väritys on hehkeä. Voisi kuvitella, että tällaisia kukkia kasvaisi vain saduissa, niin lumovoimaisia ne olivat.

Olisikohan tämä salkoruusu ?

Näitä oli pitkä rivi Gardenian ulkopuutarhassa, ne kukkivat runsaasti

ja kukat olivat melko isoja.

Ristipistomalli Kirsikankukat kortti

Leveys x korkeus: 57 x 60 pistoa; 8,04 x 8,47 cm

Ohje on koodattu värillisin symbolein DMC:n muliinilangoille,

värejä on 50,

sisältää langanmenekkilaskelman.

Työ ommellaan 18 count aidakankaalle kokonaisin ristipistoin, kahdella muliinilangan säikeellä.
Sen voi ommella myös isompiruutuiselle aidakankaalle ym kankaalle.

Kuva-aihe on keväinen muisto Japanilaisesta puutarhasta Roihuvuoresta, Helsingistä.
Ohje tähän työhön 2,90 €. Korttipohjia ei valitettavasti saatavilla.
Postituskulut: kirjemaksu.
Tilaukset:ariananpistot@gmail.com

Olipa kerran kivikkotarha

Tietokoneeni menee lähitulevaisuudessa totaalisesti uusiksi. Sen sisältä uusitaan kaikki komponentit, vain entiset "kuoret" jäävät. Saan myös uuden käyttöjärjestelmän.
Muutokseen kuluu epämääräinen aika.
Remontin jälkeen voin taas päivittää kotisivujani ja blogia. Myös kotisivuihini tulee ennemmin tai myöhemmin muutoksia.
_

Kivikkotarhassani en ole käynyt kuin kerran tänä kesänä, mutta voin kurkistaa sinne parvekkeeltani joka päivä. Parin vuoden takainen siperiankurjenmiekkaprojektini ei onnistunut ja sain aikaiseksi vain enemmän ja vähemmän hienoa lehtikasvustoa enkä juurikaan kukintaa.
Kasvilajit ovat harventuneet ja niiden kasvu on heikentynyt, mutta kangasajuruoho on levittäytynyt laajalti kivikossani, ja olen siitä hyvin iloinen. Sen kasvusto ja runsas kukinta on hyvin kaunista ja annan kasvin levitä täyttämään suurimman osan kivikkotarhaa.
Tänä kesänä kimalaiset ovat pörränneet runsalukuisina kangasajuruohojen kukinnoissa.
Kerrottakoon vielä, että kangasajuruoho oli yhtenä kesänä paikoitellen palanut ruskeaksi paahteesta ja kuivuudesta, mutta vironnut itsestään ilman kastelua ja toipunut nopeasti.

Suunnitelmissani ei ole täydentää kivikkotarhaa enää uusilla kasveilla. Tilanne olisi aivan toinen, jos minulla olisi oma piha. Jonkun verran siellä täytyy kuitenkin tehdä kitkemistä, jotta heinä ei alkaisi levitä. Kangasajuruohon kasvusto on hyvin tiivistä, eikä se hevin päästä rikkakasveja läheisyyteensä.

Norjalainen kirjoneule

Malli on norjalaista Peer Gynt -mallistoa. Ohjeen ja tarvikkeet hankin Menitasta. Langaksi valitsin Sandnesin Smart 100 % villalangan, jossa oli kauniit värit. Tumman harmaalta näyttävä väri on todellisuudessa tumman vihreää.

Ruusuinen heinäkuu Talvipuutarhassa

Kukkivat puut

Laajasalon koulun puistossa kukkivat mitä moninaisimmat puulajit. Siellä on runsaasti erilaisia koristeomena- ja kirsikkapuita sekä pihlajia. Kukkien loisto on melko hetkellistä. Kauneimmillaan se on mielestäni varhaisen aamuauringon valossa, jolloin nurmikon väreissä löytyy monenmoisia hienoja vihreitä vivahteita. Uusia taimiakin on jopa istutettu täydennykseksi.