Parvekkeella

Kuva on otettu Laajasalossa, takana sijaitsee Tullisaaren puisto.

Kuivatut kukat

Talven yli pihalla kuivahtaneita kamtsatkanmaksaruohon kukintoja. Ne ovat pieniä ja melko hauraitakin, mutta mielestäni sopivia koristeeksi kranssiin tai kuivakukka-asetelmaan. Kokeilen niiden värjäämistä jollakin esim. spraymaalilla tai annan ne sellaisenaan kokeneemmalle koristeidentekijälle. Näitä tuli aika monta nipullista viime kesän satoa.

Jäkälä

Tässä vielä lähempi tarkastelu taannoisesta ruohomaisesta jäkälästä. Sanikkaiset, sammalet, jäkälät -kirjan mukaan tämä voisi olla rustojäkälää, joka on yleinen merenrantakallioilla. Tässä onkin meri aivan lähellä.

Kiviä

Tässä näkyy kivipolkua, joka erottaa alakertalaiseni kukkapenkin kivikkotarhastani. Sain sen tehtyä vähitellen viime kesänä.
Maa on vieläkin jäässä, mutta lumet alkavat olla sulaneet ja pääsen jatkamaan alueen siistimistä.

Katsoppas vaan...

Tämä ruohon näköinen kasvusto ei ole heinää, vaan jäkälää tai ehkä sammalta. En ole ennen nähnyt tällaista. Täytyy lainata kirjastosta jälleen sammal- ja jäkäläkirja. kaikki kasvit ovat minulle niin rakkaita, että pitäisi tietää niistä ainakin nimi.
Sain eräältä ystävältäni mikroskoopin sammalten ja jäkälien tutkimista varten, mutta en ole käyttänyt sitä vielä. Mikroskoopista puuttui muistaakseni jokin osa, tai sitten valo ei toiminut, joten en ole voinut käyttää sitä toistaiseksi.

Jostain syystä postini päiväytyvät aina edelliselle päivälle, ja kellonaikakaan ei pidä paikkaansa. En ole vielä osannut korjata ongelmaa.

Olen saanut kaksi pikkutaulua valmiiksi ja nyt on kolmas puolessavälissä.
Pian koittaa kasvukausi ja saan kuvatuksi lisää materiaalia uusia töitäni varten.

Jäkälää ja sammalta

Ensimmäinen kevään yllätys kivikkotarhassa. Osaisinpa nimetä tämän jäkälän, olisikohan se torvijäkälä ?
Leikkelin kamtsatkanmaksaruohojen kukinnot ja sidoin ne kevyesti nipuiksi. Jaloissa tuntuu, että on tullut liikuttua ja venyteltyä. Täytyy olla kasvimaalla vähän kerrallaan. Maa on vielä jäässä. Kevätkurjenmiekkojenkin päällä on vielä lunta.

Elinvoimaa

Aamuhämärässä juuri ennen auringonnousua on sumua, joka peittää näkyvyyden merelle ja kaupunkiin.
Olin kalliolla eilen aamulla ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Siellä oli vielä lunta ja sai varoa askeleitaan lenkkitossuissa liukkaalla kivipinnalla. Leikkasin siperiankurjenmiekkoja, jotka syksyllä olivat jääneet leikkaamatta, nepalinhanhikin ja kaukasiantörmäkukat. Peurankellojen varret irtosivat kevyesti nyppäisemällä.
Tänä aamuna aion leikellä kamtsatkanmaksaruohojen kukkavarret. Ajattelin säästää pienistä tähdenmuotoisista kukista muodostuvat kukintovarret kuivakukiksi. Ne ovat ruskeita, mutta ne voisi ehkä sprayata jollakin maalilla. Niitä voisi asetella vaikkapa kranssiin.
Rohtotädykkeistä oli osa jäänyt paahtumatta ruskeiksi viimekesän kuivuudessa ja niiden maata pitkin suikertavat varret viheriöivät jäisinä polun varrella.

Kiirettä mukavasti

Pian koittaa se hetki, jolloin pamahdan kaltsille testaamaan, taipuuko kroppa vielä leikkaamaan talveksi jätetyt törröttäjät poikki. Himoitsen ajatusta päästä kivikkotarhaan, vaikka osa siitä on vielä lumen peitossa. Tänä kesänä on aika hankkia uudet oksasakset. Nykyiset Fiskarsin erinomaiset sakset on hankittu neljätoista vuotta sitten USA:sta. Paremmin kuin hyvin ne ovat palvelleet. Samanlaisia käteensopivia ja hyvänmuotoisia en ole Suomessa nähnyt. Nämä sakset ovat saaneet minut tuntemaan itseni oikeaksi puutarhuriksi. Uskon että täältä löydän yhtä mieluisat leikkurit tilalle.

Hyvin on toiminut alkanut kaupankäynti Violariumin kanssa. Mukava saada materiaalit suoraan postilaatikkoon, joskin pienikin lisäliikunta ei olisi pahitteeksi. Mittailen itseäni tuolissani ja mahdun siihen toistaiseksi hyvin.

Olen nyt kokopäivätoimisesti kiinni penikokoisissa ristipistotauluissani, joita yritän suoltaa Rikhardinkadun kirjaston Hyllygalleriaan Hyvin pieneen ensi vuodeksi.

Bright light !

Winter starts to turn to it's end in Finland and daylight time is increasing day by day. Volyme of the light has different influences on people.
For me the long and bright daylight time is a challenge.
The light coming through the windows uncovers my shabby home. When it later gets warmer, I need to clean up the windows and that helps decisively. The light will be more welcome.

Now we still have some snow in Southern Finland and ice on the sea. Every day the ice becomes weaker and the sea will be open.

I wait in expectation for the first spring Irises to blossom out from the soil in April. There is so much pleasure to see if the plants have got out of the winter. Every morning early I can go to my tiny rock garden and see the changes there. The nature makes the spring very special and exiting.

I have noticed gladly I have readers around the world and to my foreign visitors I will write in English now and then.

Feel free to write also your own comments, opinions and thoughts in English to me.

Valoa

Päivänvalon määrä lisääntyy huimasti päivä päivältä. Isot ikkunani ovat juuri aurinkoon päin. Jos on kovin kirkasta ja vielä lumi lisää valoisuutta, tulen joskus neuvottomaksi kun kirkas valo paljastaa kaiken, kuten likaiset ikkunat, ja kaihtimet täytyy laskea alas. Sitten voi taas yrittää koota itsensä ja aloittaa askareitaan. Kyllä kevät ja valo ovat hienoja elementtejä, mutta syksymmällä iltojen alkaessa pimentyä alkaa olo tuntua kodikkaammalta ja alan enenemässä määrin haluta tehdä kaikenlaista luovaa. On mukavaa valvoa yön sysimmässä pimeydessä ja hiljaisuudessa ja tehdä pistokirjontaa.

Onneksi minulla on nyt menossa uusi inspiraatio tehdä näitä pieniä kuvia. Ei niitäkään ihan päivässä pistele valmiiksi, kuten ristipistoharrastajat tietävät. Sitäpaitsi ei ole mitään tarvetta kiirehtiä, sillä työt valmistuvat aikanaan.
Minulla on mennyt nyt kahdeksan päivää saman pikkukuvan tekemisessä ja olen siinä hieman yli puolessavälissä. Melko hyvältä näyttää.

Viikonloppuna teen listan tarvitsemistani langoista, jotka tilaan sitten Violariumista. Lisäksi minulla on siellä kangastilaus sisällä. Sain Snoopyn maailman blogisivuilta tietää tästä liikkeestä ja ajattelin heti kokeilla sitä.
Olen aikaisemmin tilannut Zweigartin värillisiä aidakankaita Willowfabricsista Englannista, joita heillä on myynnissä laaja väriskaala. Toimitus on myös todella nopeaa. Tällä kertaa tarvitsen pohjaksi valkoista 18 count aidaa, jota Violariumista saa.

Valosta puheenollen, sitten, jos saan keväämmällä ikkunat pestyä, ripustan pitkästä aikaa olohuoneen ikkunaan erivärisistä kangaspaloista ompelemani aplikoidun kaihtimen. Se ei ole ollut esillä pariin vuoteen, joten voisin vaihteeksi ripustaa sen ikkunaan suodattamaan valon kirkkautta ja tuomaan lisäväriä huoneeseen. Siinä on isoja geometrisia kuvioita.

Minulla on ollut useita kävijöitä ympäri maapalloa, joten haluaisin kirjoittaa myös englanniksi, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Norsu

Käsin vuorikankaalle aplikoitu norsu. Kehys aukotettu ompelemalla kaksinkertainen ruutupaperi.

Ikkunan kulmassa oli huurua, joka muodosti tämännäköisen norsun hahmon. Oli pakko tehdä se kankaalle, joskus 1993. Klikkaa kuva isommaksi, näet pykäpistot.

Sateenkaari

Tämä on ikkunakoriste, joka on ommeltu käsin vuorikangaskappaleista. Neliöt on kiinnitetty toisiinsa katesaumoin ja reunat on kapeasti päärmätty. Tämä työ on ommeltu 1993.

Linnut, The Birds, 1977

Löysin tämän ommellun pitsin tekniikalla toteutetun työn, josta aiemmin mainitsin. Sillä ei ole tähän asti ollut nimeä. Se on tehty ompelemalla ohuella tiiviskierteisellä virkkauslangalla.

Kuva-aiheen ääriviivat on kopioitu japanilaisesta ympyrän muotoon sommitellusta ääriviivapiirroksesta. Pinnat on täytetty erilaisin ompelein ja värein.

Shamaanikuva

1994, kuulakärkikynäpiirros ruutupaperille

Tervehdys kaikille !

...ja hei !

Olipa todella mukavaa kun sain kävijäseurantamenetelmäni toimimaan, ja oikein ilahduttavaa, että teitä kävijöitä oli niin monta.
Seurantani näyttää kävijät perjantaista 02.03.2007 lähtien. En siis ole yksin, pelkästään perjantaina käyneitä oli kuusitoista. Voiko ihminen enempää toivoa, tämä päiväkirjanpito on mahtavaa. Tätä ennen kun olen kirjoittanut, olen tehnyt sitä lähestulkoon vain itselleni omiksi muistiinpanoikseni.

Ristipistoilu on tehnyt minusta onnellisemman ihmisen. Sohvailu on jäänyt kokonaan pois, samoin monet ei-toivotut olotilat.
Ainut ongelma pistokirjonnassa on, että sitä jämähtää tuntikausiksi työn ääreen eikä pääse siitä irti ja sitten ei tule liikutuksi tarpeeksi. Kauppamatkan tosin kuljen kiertotietä, mutta se ei vielä riitä ja pitäisi sen lisäksi ottaa jokaisen päivän ohjelmanumeroksi yksi neljänkymmenen minuutin kävelylenkki. Reitti minulla on olemassa, pitää vain saada itsensä liikkeelle.

Hyvää kevättalvea kaikille !

Vihdoinkin valmista

Sain tänään valmiiksi työn, jota olin tehnyt kaksi ja puoli kuukautta. Työ eteni niin hitaasti, koska olin epävarma, tulisiko siitä hyvä, joten tahtini hiipui loppua kohden. Ainakin kauempaa katsottuna olen siihen melko tyytyväinen. Se oli vaikein ja työläin tähän astisista töistäni.
Suunnitelma oli mielestäni aika hieno, mutta ei ehkä paras mahdollinen toteutettavaksi ristipistoilla.

Aloitin heti uuden pienikokoisten töitten sarjan työstämisen. Kun kuvista tulee pieniä, päätin käyttää tiheämpiruutuista aidakangasta, jossa on seitsemän ruutua cm:llä. En siis pääse kovin paljoa helpommalla, kun pistot ovat niin pieniä. Työ vaatii tarkkuutta.

Merkkaan ylös aloituspäivän ja valmistumispäivän, jotta tiedän, paljonko aikaa menee yhden kuvan tekemiseen.
Pysyttelen edelleenkin kasviaiheissa. Jos vain maltan olla näyttämättä niitä, paljastan ne vasta kirjaston näyttelyssä, joten kuvia saa vielä odotella.
Toivon, että innostuisin näistä uusista kuvista ja jaksan puurtaa niiden parissa paremmin, kuin viimeiset pari kuukautta.

Olen sen verran taikauskoinen, etten haluaisi näyttää keskeneräistä projektiani. En vielä edes tiedä, tuleeko suunnitelmani toimimaan. Vasta edetessäni työssäni pidemmälle, voin päätellä, kannattaako sitä jatkaa.