Vihdoinkin valmista

Sain tänään valmiiksi työn, jota olin tehnyt kaksi ja puoli kuukautta. Työ eteni niin hitaasti, koska olin epävarma, tulisiko siitä hyvä, joten tahtini hiipui loppua kohden. Ainakin kauempaa katsottuna olen siihen melko tyytyväinen. Se oli vaikein ja työläin tähän astisista töistäni.
Suunnitelma oli mielestäni aika hieno, mutta ei ehkä paras mahdollinen toteutettavaksi ristipistoilla.

Aloitin heti uuden pienikokoisten töitten sarjan työstämisen. Kun kuvista tulee pieniä, päätin käyttää tiheämpiruutuista aidakangasta, jossa on seitsemän ruutua cm:llä. En siis pääse kovin paljoa helpommalla, kun pistot ovat niin pieniä. Työ vaatii tarkkuutta.

Merkkaan ylös aloituspäivän ja valmistumispäivän, jotta tiedän, paljonko aikaa menee yhden kuvan tekemiseen.
Pysyttelen edelleenkin kasviaiheissa. Jos vain maltan olla näyttämättä niitä, paljastan ne vasta kirjaston näyttelyssä, joten kuvia saa vielä odotella.
Toivon, että innostuisin näistä uusista kuvista ja jaksan puurtaa niiden parissa paremmin, kuin viimeiset pari kuukautta.

Olen sen verran taikauskoinen, etten haluaisi näyttää keskeneräistä projektiani. En vielä edes tiedä, tuleeko suunnitelmani toimimaan. Vasta edetessäni työssäni pidemmälle, voin päätellä, kannattaako sitä jatkaa.