Saturday, October 6, 2007

Istutusta

Tämä kivikkotarhan nurkkaus pitää parhaiten kosteutta, ja siperiankurjenmiekat ovat kasvaneet siinä hyvin - ennen viime kesää, jolloin kukinta hiipui.

Nostin kurjenmiekat maasta. Jaoin ne osiin, joissa on vain yksi varrenpätkä. Istutin taimet kolmenkymmenen sentin etäisyydelle toisistaan, joten niillä on runsaasti tilaa levitä sikäli kun ne lähtevät kasvuun näin pienistä osista.
Minulla oli suorastaan pakkomielle jakaa kasvusto pienimpiin mahdollisiin osiin.

Juurakkoja jäi vielä ainakin saman verran yli, ja tarkoitukseni olisi istuttaa ne etupihalle, jossa tähän hätään niille on tilaa. Kivikkotarhaan pitäisi niitä varten tehdä uusi penkki, mutta multa, jota pihatalkoisiin oli tuotu, loppui. Käyttämäni erän olin lähes tietämättäni varastanut, kun se kuulema olikin tarkoitettu vain nurmikoille, eikä sitä olisi saanut ottaa kukkapenkkeihin.
Olin kuitenkin saanut luvan ottaa multaa vähäsen, joten ei hätää.

Pihamaalla kasvien parissa puuhailu, vaikka työ onkin raskasta, sekä virkistää että rauhoittaa mieltä. Siihen jää koukkuun.

Meillä on etupihalla yksi hyljätty kukkapenkki, jota olen kitkenyt pari kertaa kesässä. Aion poistaa siitä huonosti viihtyneet kaksi alppiruusua ja istuttaa paikalle loput siperiankurjenmiekkani juurakot.

En oikein osaa arvioida, onko paikka liian aurinkoinen siperiankurjenmiekoille, mutta ensi keväänä ne voisi siirtää tarvittaessa uudelleen, jos multaa tuodaan talkoisiin.

- - -
Nyt on kulunut vuosi tästä siperiankurjenmiekan jakamisesta ja täytyy antaa palautetta, että taimeni eivät kukkineet seuraavana kesänä. En tiedä, olinko jakanut ne liian pieniin osiin vai oliko syynä ollut edelliskesän ankara kuivuus.